Basic HTML Version
sa.
sansa istuneet olivat.
nice/ ja jotca heidän can-
sans istunet olit.
26:31 Ja mennessään he pu-
huivat keskenänsä sanoen:
Tämä mies ei ole tehnyt mi-
tään, mikä ansaitsisi kuole-
man tai kahleet.
26:31 Ja kuin he menivät
pois, puhuivat he keskenän-
sä, sanoen: eipä tämä mies
ole mitään tehnyt, mikä kuo-
leman eli siteet ansainnut
on.
26:31 Ja cuin he ercanit/
puhuit he keskenäns/ sano-
den: eipä tämä mies ole mi-
tän tehnyt/ cuin cuoleman eli
sitet ansainnut on.
26:32 Ja Agrippa sanoi Fes-
tukselle: Tämän miehen olisi
voinut päästää irti, jos hän ei
olisi vedonnut keisariin.
26:32 Mutta Agrippa sanoi
Festukselle: kyllä tämä mies
olis taidettu päästää, ellei
hän olisi keisariin turvannut.
26:32 Nijn Agrippa sanoi Fes-
tuxelle: kyllä tämä mies tai-
taisin päästä/ ellei hän olis
Keisarihin turwannut.
Apostolien teot
27 LUKU
27 LUKU
XXVII. Lucu .
27:1 Kun oli päätetty, että
meidän oli purjehtiminen Itali-
aan, annettiin Paavali ja muu-
tamat muut vangit erään Ju-
lius nimisen, keisarilliseen so-
taväenosastoon kuuluvan sa-
danpäämiehen haltuun.
27:1 Mutta sittenkuin pää-
tetty oli, että meidän piti Ita-
liaan purjehtiman, antoivat
he Paavalin muiden vankien
kanssa yhden sadanpäämie-
hen haltuun, joka kutsuttiin
Julius, keisarin sotajoukos-
ta.
27:1 MUtta sijttecuin päätetty
oli/ että meidän piti Italiaan
purjehtiman/ annoit he Pawa-
lin muiden fangein cansa yh-
den Sadanpäämiehen haldun
joca cudzuttin Julius/ Keisa-
rin sotajoucosta.
27:2 Ja me astuimme adra-
myttiläiseen laivaan, jonka oli
määrä purjehtia Aasian ran-
nikkopaikkoihin, ja lähdimme
merelle, ja seurassamme oli
Aristarkus, makedonialainen
Tessalonikasta.
27:2 Kuin me siis astuimme
Adramytin haahteen, ja mei-
dän piti purjehtiman Asian
ohitse, laskimme me ulos
maalta. Ja meidän kans-
samme oli Aristarkus, Make-
donian mies, Tessalonikasta.
27:2 Cosca me sijs astuimma
Adramytin hahten/ ja meidän
piti purjehtiman Asian ohidze/
laskimma me maalda. Ja
meidän cansam oli Aristar-
chus/ Macedonian mies/
Tessalonicasta/
27:3 Seuraavana päivänä las-
kimme Siidoniin. Ja Julius
kohteli Paavalia ystävällisesti
ja salli hänen mennä ystävi-
ensä luo hoitoa saamaan.
27:3 Ja me tulimme toisena
päivänä Sidoniin. Ja Julius
meni hyvästi Paavalin kans-
sa, ja salli hänen mennä ys-
täväinsä tykö ja heiltä hol-
hottaa.
27:3 Ja me tulimma toisna
päiwänä Sidonijn. Ja Julius
meni hywäst Pawalin cansa/
ja salli hänen mennä ystä-
wäins tygö/ ja heildä holhot-
ta.
27:4 Ja sieltä laskettuamme
merelle purjehdimme Kypron
suojaan, koska tuulet olivat
vastaiset.
27:4 Ja kuin me sieltä las-
kimme ulos, niin me purjeh-
dimme Kyprin ohitse, että
vastatuulet olivat.
27:4 Ja cuin me sieldä las-
kimma/ nijn me purjehdimma
Cyprin ohidze: että wasta
tuulet olit/
27:5 Ja kun olimme merta
purjehtien sivuuttaneet Kilikian
ja Pamfylian, tulimme Myr-
raan, joka on Lykiassa.
27:5 Ja kuin me olimme pur-
jehtineet yli meren, joka Kili-
kian ja Pamphilian kohdalla
on, ja tulimme Myraan, joka
on Lykiassa,
27:5 Ja cuin me sen meren/
joca Cilician ja Pamphilian
cohdalla on/ ylidze purjeh-
dimma/ ja tulimma Myraan/
joca Lycias on.
27:6 Siellä sadanpäämies ta-
pasi aleksandrialaisen laivan,
jonka oli määrä purjehtia Ita-
liaan, ja siirsi meidät siihen.
27:6 Niin löysi sadanpäämies
siellä yhden Aleksandrialai-
sen haahden, joka Italiaan
purjehti, ja pani meidät sii-
27:6 Ja siellä sai Sadanpää-
mies kijnni yhden Alexandrian
hahden/ joca Italiaan purjeh-
ti/ johon hän pani meidän.