oli aterialla heidän kanssaan,
että hän otti leivän, siunasi,
mursi ja antoi heille.
atrioitsi heidän kanssansa,
otti hän leivän, kiitti, mursi
ja antoi heille.
hän atrioidzi heidän cansans/
otti hän leiwän/ kijtti/ mursi
ja andoi heille.
24:31 Silloin heidän silmänsä
aukenivat, ja he tunsivat hä-
net. Ja hän katosi heidän
näkyvistään.
24:31 Niin heidän silmänsä
aukenivat ja he tunsivat hä-
nen. Ja hän katosi heidän
edestänsä.
24:31 Nijn heidän silmäns
aukenit/ ja he tunsit hänen.
Ja hän catois heidän edes-
täns.
24:32 Ja he sanoivat toisil-
lensa: Eikö sydämemme ollut
meissä palava, kun hän puhui
meille tiellä ja selitti meille
kirjoitukset?
24:32 Ja he sanoivat kes-
kenänsä: eikö meidän sydä-
memme meissä palanut,
kuin hän tiellä meitä puhut-
teli ja selitti meille kirjoituk-
set?
24:32 Ja he sanoit kes-
kenäns: eikö meidän sydä-
mem meisä palanut/ cosca
hän tiellä meitä puhutteli/ ja
selitti meille Kirjoituxet?
24:33 Ja he nousivat sillä
hetkellä ja palasivat Jerusa-
lemiin ja tapasivat ne yksi-
toista kokoontuneina ja ne,
jotka olivat heidän kanssansa.
24:33 Ja he nousivat sillä
hetkellä ja palasivat Jerusa-
lemiin, ja löysivät ne yksi-
toistakymmentä koossa ja
ne, jotka niiden kanssa oli-
vat,
24:33 Ja he nousit sillä het-
kellä ja palaisit Jerusalemijn/
ja löysit ne yxitoistakymmen-
dä coosta/ ja ne jotca nijden
cansa olit:
24:34 Ja nämä sanoivat: Her-
ra on totisesti noussut ylös
ja on ilmestynyt Simonille.
24:34 Jotka sanoivat: Herra
on totisesti noussut ylös ja
ilmaantui Simonille.
24:34 Jotca sanoit: HERra on
totisest ylösnosnut/ ja ilman-
nui Simonille.
24:35 Ja itse he kertoivat,
mitä oli tapahtunut tiellä ja
kuinka he olivat hänet tunte-
neet, kun hän mursi leivän.
24:35 Ja he juttelivat heille,
mitä tiellä tapahtunut oli, ja
kuinka hän heiltä oli tuttu
leivän murtamisessa.
24:35 Ja he juttelit heille mi-
tä tiellä tapahtunut oli/ ja
cuinga hän heildä oli tuttu
leiwän murtamisesta.
24:36 Mutta heidän tätä pu-
huessaan Jeesus itse seisoi
heidän keskellään ja sanoi
heille: Rauha teille!
24:36 Mutta kuin he näitä
puhuivat, seisoi itse Jesus
heidän keskellänsä ja sanoi
heille: rauha olkoon teille!
24:36 COsca he näistä pu-
huit/ seisoi Jesus heidän
keskelläns/ ja sanoi heille:
rauha olcon teille.
24:37 Niin heidät valtasi säi-
kähdys ja pelko, ja he luulivat
näkevänsä hengen.
24:37 Niin he hämmästyivät
ja peljästyivät, ja luulivat
näkevänsä hengen.
24:37 Nijn he hämmästyit/ ja
pelkäisit/ ja luulit hengen
näkewäns.
24:38 Mutta hän sanoi heille:
Miksi olette hämmästyneet, ja
miksi nousee sellaisia ajatuk-
sia teidän sydämeenne?
24:38 Ja hän sanoi heille:
mitä te pelkäätte? ja miksi
senkaltaiset ajatukset tulevat
sydämeenne?
24:38 Ja hän sanoi heille:
mitä te pelkätte? Ja mixi
sencaltaiset ajatuxet tulewat
teidän sydämeen?
24:39 Katsokaa minun käsiäni
ja jalkojani ja nähkää, että
minä itse tässä olen. Koske-
telkaa minua ja katsokaa,
sillä ei hengellä ole lihaa eikä
luita, niinkuin te näette minul-
la olevan.
24:39 Katsokaat käsiäni ja
jalkojani, että minä itse olen:
ruvetkaat minuun ja katso-
kaat; sillä ei hengellä ole li-
haa eikä luita, niinkuin näet-
te minulla olevan.
24:39 Cadzocat minun käsiäni
ja jalcojani/ että minä idze
olen/ ruwetcat minuun/ ja
cadzocat: sillä ei hengellä ole
liha eikä luita/ nijncuin te
näettä minulla olewan.
24:40 Ja tämän sanottuaan
hän näytti heille kätensä ja
jalkansa.
24:40 Ja kuin hän nämät
sanonut oli, osoitti hän heille
kätensä ja jalkansa.
24:40 Ja cuin hän nämät
sanonut oli: osotti hän heille
kätens ja jalcans.