Basic HTML Version
hän minulle puhuu, mitä hän
valitukseeni vastaa.
nähdäkseni, mitä minulle
sanotaan, ja mitä minulle
sanotaan, ja mitä minä sitä
vastaan, joka minua nuhte-
lee.
xeni mitä minulle sanotan/ ja
mitä minä sitä wastan/ joca
minua nuhtele.
2:2 Ja Herra vastasi minulle
ja sanoi: "Kirjoita näky ja piir-
rä selvästi tauluihin, niin että
sen voi juostessa lukea."
2:2 Mutta \Herra\ vastasi
minua ja sanoi: kirjoita se
näky, ja piirrä tauluun, että
ohitsekäypä sen lukis.
2:2 Mutta HERra wasta mi-
nua/ ja sano: kirjoita se nä-
ky/ ja pijrrä tauluun/ että
ohidzekäypä sen lukis.
2:3 Sillä näky odottaa vielä
aikaansa, mutta se rientää
määränsä päähän, eikä se
petä. Jos se viipyy, odota
sitä; sillä varmasti se toteu-
tuu, eikä se myöhästy.
2:3 Sillä se ennustus pitää
ajallansa täytettämän, ja pi-
tää sittekin ilmaantuman ja
ei vilpistelemän. Jos se vii-
pyy, niin odota häntä; hän
tulee totisesti, ja ei viivyttele.
2:3 Nimittäin/ se ennustus
pitä ajallans täytettämän/ ja
pitä sijttekin ilmanduman ja
ei wilpistelemän.
2:4 Mutta jos se wijpy/ nijn
odota händä/ hän tule to-
tisest/ ja ei wijwyttele.
2:4 Katso, sen kansan sielu
on kopea eikä ole suora;
mutta vanhurskas on elävä
uskostansa.
2:4 Mutta joka sitä vastaan
on, ei hänen sielunsa pidä
menestymän; sillä vanhurs-
kas on elävä uskostansa.
Mutta joca sitä wastan on/
ei pidä hänen sieluns menes-
tymän: sillä wanhurscas on
eläwä uscostans.
2:5 Ja vielä: viini on petollis-
ta, urho on röyhkeä; mutta
hän ei ole pysyväinen, hän,
joka levittää kitansa kuin
tuonela ja on täyttymätön
kuin kuolema, kokoaa itsel-
leen kaikki kansakunnat ja
kerää itselleen kaikki kansat.
2:5 Mutta viina tekee ylpiän
miehen petolliseksi, ettei hän
taida pysyä siassansa; joka
sielunsa levittää niinkuin
helvetti, ja on niinkuin kuo-
lema, joka tyytymätöin on;
hän tempaa puoleensa kaik-
ki pakanat, ja kokoo tykönsä
kaikki kansat.
2:5 MUtta wijna pettä ylpiän
miehen ettei hän taida py-
syä/ joca sielunsa lewittä
nijncuin helwetti/ ja on nijn-
cuin cuolema/ joca tytymä-
töin on. Hän temma puoleens
cacki pacanat/ ja coco ty-
göns caicki Canssat.
2:6 Mutta ne kaikki virittävät
hänestä pilkkalaulun, ivaru-
non, arvoituslaulun; he sano-
vat: "Voi sitä, joka hankkii
paljon omaisuutta, mikä ei
ole hänen - ja kuinkahan pit-
käksi aikaa? - ja kasaa pääl-
lensä pantteja!
2:6 Mitämaks, nämät kaikki
pitää hänestä sananlaskun
tekemän, ja puheen ja tapa-
uksen, ja sanoman: voi sitä,
joka kokoo tavaransa mui-
den hyvyydestä! kuinka kau-
van se kestää? ja sälyttää
paljon lokaa päällensä.
2:6 Mitämax/ nämät caicki
pitä hänestä sananlascun te-
kemän/ ja puhen ja ta-
pauxen/ ja sanoman. Woi
händä/ joca corgotta tawa-
rans muiden hywydest/ cuin-
ga cauwan se kestä? ja sä-
lyttä paljo loca päällens.
2:7 Eivätkö nouse äkisti sinun
vaivaajasi, eivätkö heräjä si-
nun ravistajasi? Ja sinä jou-
dut niiden ryöstettäväksi.
2:7 Oo kuinka äkisti ne pitää
tuleman, jotka sinua pure-
vat, ja ne heräävät, jotka si-
nun syöksevät pois? ja sinun
täytyy tulla heille saaliiksi.
2:7 O cuinga äkist ne pitä
tuleman/ jotca sinua pure-
wat/ ja ne heräwät/ jotca
sinun syöxewät pois/ ja sinun
täyty tulla hänen osaxens.
2:8 Sillä niinkuin sinä olet
riistänyt monia kansakuntia,
niin riistävät sinua kaikki jäl-
jellejääneet kansat ihmisveren
tähden ja väkivallan tähden,
2:8 Että sinä olet monet pa-
kanat ryövännyt, niin pitää
kaikki jääneet kansoista taas
sinua ryöväämän, ihmisten
veren tähden, ja maan ja
kaupungin ja kaikkein sen
2:8 Että sinä olet monet pa-
canat ryöwännnyt/ nijn pitä
caicki jäänet Canssoista taas
sinua ryöwämän ihmisten we-
ren tähden/ ja maan ja Cau-