Basic HTML Version
Joona
2 LUKU
2 LUKU
II. Lucu
2:1 Mutta Herra toimitti suu-
ren kalan nielaisemaan Joo-
nan. Ja Joona oli kalan si-
sässä kolme päivää ja kolme
yötä.
2:1 Mutta \Herra\ toimitti
suuren kalan, nielemään Jo-
naa. Ja Jona oli kalan vat-
sassa kolme päivää ja kolme
yötä.
2:1 MUtta HERra toimitti suu-
ren calan/ nielemän Jonata.
Ja Jona oli calan wadzas
colme päiwä ja colme yötä.
2:2 Ja Joona rukoili Herraa,
Jumalaansa, kalan sisässä
2:2 Ja Jona rukoili \Herraa\
Jumalaansa kalan vatsassa,
2:2 JA Jona rucoili hänen
HERrans Jumalatans calan
wadzast/ ja sanoi:
2:3 ja sanoi: "Minä huusin
ahdistuksessani Herraa, ja
hän vastasi minulle. Tuonelan
kohdussa minä huusin apua,
ja sinä kuulit minun ääneni.
2:3 Ja sanoi: minä huusin
\Herraa\ minun ahdistuk-
sessani, ja hän vastasi mi-
nua; minä paruin helvetin
vatsasta, ja sinä kuulit mi-
nun ääneni.
2:3 Minä huusin HERra minun
ahdistuxesani/ ja hän wastais
minua: minä parguin Helwetin
wadzast/ ja sinä cuulit minun
äneni.
2:4 Sinä syöksit minut syvyy-
teen, merten sydämeen, ja
virta ympäröitsi minut, kaikki
sinun kuohusi ja aaltosi vyö-
ryivät minun ylitseni.
2:4 Sinä heitit minun syvyy-
teen keskelle merta, niin että
aallot minua pyörsivät ympä-
riinsä; kaikki sinun lainees
ja aaltos kävivät minun pääl-
litseni.
2:4 Sinä heitit minun sywy-
teen keskelle merta/ nijn että
allot minua pyörsit ymbärins/
caicki sinun laines ja aldos
käwit minun päällidzeni.
2:5 Minä ajattelin: Olen kar-
koitettu pois sinun silmiesi
edestä. Kuitenkin minä saan
vielä katsella sinun pyhää
temppeliäsi.
2:5 Minä ajattelin minuni
hyljätyksi sinun silmäis
edestä; kuitenkin saan minä
vielä nähdä sinun pyhän
templis.
2:5 Minä ajattelin minuni hyl-
jätyxi sinun silmäis edestä/
cuitengin saan minä wielä
nähdä sinun pyhän Templis.
2:6 Vedet piirittivät minut ai-
na sieluun asti, syvyys ympä-
röitsi minut, kaisla kietoutui
päähäni.
2:6 Vedet piirsivät minua
ympäri sieluuni asti; syvyy-
det piirittivät minun; kaislis-
to peitti minun pääni.
2:6 Wedet piirsit minua ym-
bärins sieluni asti/ sywydet
pijritit minun/ caisilisto peitti
minun pääni.
2:7 Minä vajosin alas vuorten
perustuksiin asti, maan salvat
sulkeutuivat minun ylitseni
iankaikkisesti. Mutta sinä nos-
tit minun henkeni ylös hau-
dasta, Herra, minun Jumalani.
2:7 Minä vajosin vuorten pe-
rustukseen asti; maa salpasi
minun teljillänsä ijankaikki-
sesti; mutta sinä otit minun
elämäni ulos kadotuksesta,
\Herra\ minun Jumalani.
2:7 Minä wajoisin wuorten
perustuxen asti/ maa salpais
minun teljilläns ijancaickisest:
mutta sinä otit minun sieluni
cadotuxest/ HERra minun
Jumalan.
2:8 Kun sieluni nääntyi mi-
nussa, minä muistin Herraa,
ja minun rukoukseni tuli si-
nun tykösi, sinun pyhään
temppeliisi.
2:8 Kuin minun sieluni epäili
minussa, niin minä muistin
\Herraa\; ja minun rukouk-
seni tuli sinun tykös, sinun
pyhään templiis.
2:8 Cosca minun sielun epäili
minusa/ nijn minä muistin
HERran päälle: ja minun ru-
couxen tuli sinun tygös/ si-
nun pyhäsä Templisäs.
2:9 Ne, jotka kunnioittavat
vääriä jumalia, hylkäävät ar-
monantajansa.
2:9 Mutta jotka luottavat
turhaan valheeseen, ne hyl-
käävät laupiuden itse koh-
taansa.
2:9 Mutta jotca luottawat tur-
haan/ ei he armo löydä.
2:10 Mutta minä tahdon uh-
rata sinulle kiitoksen kaikues-
sa. Mitä olen luvannut, sen
2:10 Mutta minä tahdon uh-
rata sinulle kiitoksella, minä
tahdon maksaa lupaukseni;
2:10 Mutta minä tahdon uh-
rata kijtoxella/ minä pidän
lupauxeni HERralle/ että hän