Basic HTML Version
minä huokailen. Ei ole minulla
lohduttajaa. Kaikki minun vi-
hamieheni ovat kuulleet mi-
nun onnettomuuteni; he iloit-
sevat, kun sinä olet tämän
tehnyt: sinä olet antanut tulla
sen päivän, jonka olit ilmoit-
tanut. Mutta käyköön heidän
samoin kuin minun.
minä huokaan, ja ei kuiten-
kaan minulla ole lohdutta-
jaa; kaikki minun viholliseni
kuulevat minun onnetto-
muuteni, ja siitä riemuitse-
vat, sillä sinä sen teet. Niin
anna siis sen päivän tulla,
jonka sinä kuuluttanut olet,
että heille kävis kuin minul-
lekin.
nä huocan/ ja ei cuitengan
minulla ole lohduttaja/ caicki
minun wiholliseni cuulewat
minun onnettomudeni/ ja sij-
tä riemuidzewat/ sinä sen
teet. Nijn anna sijs se päiwä
tulla/ jongas cuuluttanut
olet/ että heillen käwis/ cuin
minullengin.
1:22 Tulkoon kaikki heidän
pahuutensa sinun kasvojesi
eteen, ja pane heille kannet-
tavaksi se, minkä olet minulle
pannut kaikkien minun rikok-
sieni tähden. Sillä monet ovat
minun huokaukseni, ja minun
sydämeni on sairas.
1:22 Anna kaikki heidän pa-
huutensa tulla sinun etees,
ja tee heille, niinkuin sinä
minullekin teit kaikkein mi-
nun pahain tekoini tähden;
sillä minun huokaukseni on
suuri, ja minun sydämeni on
murheissansa.
1:22 Anna caicki heidän pa-
hudens tulla sinun etees/ ja
tee heille/ nijncuins minullen-
gin teit caickein minun pahain
tecoini tähden: sillä minun
huocauxen on suuri/ ja mi-
nun sydämen on murheisans.
Valitusvirret
2 LUKU
2 LUKU
II. Lucu
2:1 Kuinka onkaan Herra vi-
hassaan pilvillä peittänyt tytär
Siionin! Hän heitti taivaasta
maahan Israelin kunnian eikä
muistanut jalkainsa astinlau-
taa vihansa päivänä.
2:1 Kuinka Herra on vihois-
sansa Zionin tyttären pimit-
tänyt? Hän on Israelin kun-
nian heittänyt taivaasta
maan päälle. Ei hän ole
muistanut jalkainsa astin-
lautaa vihapäivänänsä?
2:1 CUinga HERra on wi-
hoisans Zionin tyttären pimit-
tänyt? hän on Israelin cunni-
an heittänyt taiwasta maan
päälle. Ei hän ole muistanut
astinlautans hänen wihapäi-
wänäns?
2:2 Herra on hävittänyt sää-
limättä kaikki Jaakobin majat,
on hajottanut vihastuksissaan
tytär Juudan linnoitukset,
pannut ne maan tasalle. Hän
on häväissyt valtakunnan ja
sen ruhtinaat.
2:2 Herra on armottomasti
kadottanut kaikki Jakobin
asumiset; hän on hirmui-
suudessansa Juudan tyttä-
ren linnan särkenyt, ja lyö-
nyt heitä maahan; hän on
hyljännyt hänen valtakun-
tansa ja päämiehensä.
2:2 HERra on armottomast
cadottanut caicki Jacobin
asumiset. Hän on hir-
muisudesans Judan tyttären
scantzit särkenyt/ ja lyönyt
heitä maahan. Hän on rijwan-
nut/ sekä waldacundans/
että päämiehens.
2:3 Hän on vihan hehkussa
hakannut poikki Israelin sar-
ven kokonansa. Hän veti oi-
kean kätensä takaisin viha-
miehen edestä ja poltti Jaa-
kobia kuin liekitsevä tuli, joka
kuluttaa kaiken yltympäri.
2:3 Hän on Israelin kaiken
sarven hirmuisessa vihas-
sansa särkenyt, on oikean
kätensä vetänyt takaperin,
kuin vihollinen tuli, ja on
Jakobissa niinkuin tulen lie-
kin sytyttänyt, joka kuluttaa
kaikki ympärinsä.
2:3 Hän on Israelin wäkewy-
den hänen hirmuises wi-
hasans särkenyt. Hän on oi-
kian kätens wetänyt tacape-
rin/ cosca wihollinen tuli/ ja
on Jacobis tulen sytyttänyt/
joca culutta caicki ymbärins.
2:4 Hän jännitti jousensa kuin
vihamies, seisoi oikea käsi
koholla kuin vihollinen ja tap-
poi kaiken, mihin silmä oli
ihastunut. Tytär Siionin ma-
2:4 Hän on joutsensa jännit-
tänyt, niinkuin vihollinen;
hänen oikean kätensä on
hän vienyt, niinkuin vainol-
linen, ja on tappanut kaikki
mitä suloinen oli nähdä; hän
2:4 Hän on joudzens jännit-
tänyt/ nijncuin wihollinen/
hänen oikian kätens on hän
wienyt/ nijncuin wainollinen/
ja on tappanut caicki mitä