Basic HTML Version
mies ylvästelee.
kään ole, joka häntä lohdut-
taa: \Herra\, katso minun
raadollisuuttani, sillä viholli-
nen suuresti kerskaa.
kengän sijttekän ole joca
händä lohdutta/ HERra/ cad-
zo minun radollisuttani/ sillä
wihollinen suurest kersca.
1:10 Vihollinen levitti kätensä
kaikkia sen kalleuksia kohti.
Niin, sen täytyi nähdä, kuinka
pakanat tunkeutuivat sen py-
häkköön, ne, jotka sinä olit
kieltänyt tulemasta sinun seu-
rakuntaasi.
1:10 Vihollinen on pannut
kätensä kaikkein hänen kal-
listen kaluinsa päälle; sillä
hänen täytyy katsoa päältä,
että pakanat hänen pyhyy-
tensä kävivät, joista sinä
kieltänyt olet, ettei heidän
pitänyt sinun seurakuntaas
tuleman.
1:10 Wihollinen on pannut
kätens caickein hänen callis-
ten caluins päälle/ sillä hä-
nen täyty cadzo pääldä/ että
pacanat hänen pyhyteens
käwit/ joista sinä kieldänyt
olet/ ettei heidän pitänyt si-
nun seuracundaas tuleman.
1:11 Kaikki sen kansa huokaa
etsiessänsä leipää: he anta-
vat, mitä heillä kallista on,
ruuasta, saadakseen nälkänsä
tyydytetyksi. Katso, Herra, ja
näe, kuinka halveksittu minä
olen.
1:11 Kaikki hänen kansansa
huokaavat, leipää kerjäten;
he antoivat parhaat kappa-
leensa ruasta, että he sielun-
sa virvoittaisivat. \Herra\,
katso siis ja näe, kuinka mi-
nä olen halvaksi tullut.
1:11 Caicki hänen Canssans
huocawat leipä keriäten/ he
annoit parhat cappalens
ruast/ että he sieluns wirgo-
taisit/ HERra/ cadzo sijs/ ja
näe/ cuinga minä olen hal-
waxi tullut.
1:12 Eikö tämä koske teihin,
kaikki ohikulkijat? Katsokaa ja
nähkää: onko kipua, minun
kipuni vertaista, joka on mi-
nun kannettavakseni pantu,
jolla Herra on murehduttanut
minut vihansa hehkun päivä-
nä?
1:12 Eikö tämä teihin koske,
kaikki jotka tästä käytte
ohitse, katsokaat siis ja näh-
käät, jos joku kipu on niin-
kuin minun kipuni, joka mi-
nua niin syö; sillä \Herra\
täytti minun surulla hirmui-
sen vihansa päivänä.
1:12 Teille caikille minä sa-
non/ jotca tästä käytte ohid-
ze/ cadzocat sijs ja nähkät/
jos jocu kipu on/ nijncuin
minun kipun/ joca minua nijn
syö/ sillä HERra täytti minun
surulla/ hänen hirmuisen wi-
hans päiwänä.
1:13 Hän lähetti tulen kor-
keudesta minun luihini ja ku-
ritti niitä. Hän viritti verkon
minun jalkaini varalle, hän
pani minut peräytymään, hän
teki minut autioksi, ainiaan
sairaaksi.
1:13 Korkeudesta hän lähetti
tulen minun luihini, ja antoi
sen voimallisen olla niissä;
minun jalkani eteen viritti
hän verkon, ja sysäsi minun
takaperin: hän on tehnyt
minun autioksi, että minun
ylipäivää täytyy murehtia.
1:13 Corkeudesta hän lähetti
tulen minun luihini/ ja andoi
sen woimallisen olla nijsä/
minun jalcani eteen wiritti
hän wercon/ ja sysäis minun
tacaperin/ hän on tehnyt mi-
nun autiaxi/ että minun yli
päiwä täyty murehtia.
1:14 Hänen kätensä sitoi mi-
nun rikosteni ikeen: ne kie-
dottiin yhteen, tulivat minun
niskalleni; hän saattoi horju-
maan minun voimani. Herra
antoi minut niiden käsiin, joi-
ta minä en voi vastustaa.
1:14 Minun syntini ijes on
sidottu, ne ovat väätyt hänen
kädessänsä, ja astuneet mi-
nun kaulani päälle; hän on
minun voimani heikoksi teh-
nyt; Herra on antanut minua
niiden käsiin, joista en minä
voi nousta ylös.
1:14 Minun rascat syndini
owat herännet hänen rangais-
tuxens cautta/ ja ynnä caicki
tullet minun caulani päälle/
nijn että caicki minun wäken
minus hucku/ nijn HERra on
minulle tehnyt/ etten minä
woi sillen nosta ylös.
1:15 Herra hylkäsi kaikki mi-
nun urhoni, joita minun kes-
kuudessani oli; hän kutsui
1:15 Herra on tallannut
kaikki minun väkeväni alas,
jotka minulla olivat, hän on
antanut minusta kokouksen
1:15 HERra on tallannut
caicki wäkewät alas/ cuin
minulla olit/ hän on andanut