Basic HTML Version
ran sana:
tui minulle ja sanoi:
minulle/ ja sanoi:
2:2 "Mene ja julista Jerusa-
lemin kuullen ja sano: Näin
sanoo Herra: Minä muistan
sinun nuoruutesi armauden,
morsiusaikasi rakkauden,
kuinka sinä seurasit minua
erämaassa, maassa, jossa ei
kylvöä tehdä.
2:2 Mene ja saarnaa julkises-
ti Jerusalemissa, ja sano:
Näin sanoo \Herra\: minä
ajattelen sitä hyvää työtä,
joka sinulle tapahtui nuo-
ruudessas, ja sitä rakkautta,
jonka minä sinulle osoitin,
koskas kaunis olit, ja minua
korvessa seurasit, siinä
maassa, jossa ei kylvetä;
mene ja saarna julkisest Je-
rusalemis/ ja sano: Nijn sano
HERra:
2:2 Minä ajattelen sitä hywä
työtä/ joca sinulle tapahtui
sinun nuorudesas/ ja sitä
rackautta/ jonga minä sinulle
osotin/ coscas caunis olit ja
minua corwes seuraisit/ sijnä
maasa josa ei kylwetä:
2:3 Herralle pyhitetty oli Isra-
el, hänen satonsa esikoinen.
Kaikki, jotka sitä söivät, jou-
tuivat syynalaisiksi; onnetto-
muus kohtasi heitä, sanoo
Herra.
2:3 Koska Israel oli \Herran\
pyhä ja hänen ensimäinen
hedelmänsä; jokainen joka
häntä söi, tuli vikapääksi, ja
paha tuli hänen päällensä,
sanoo \Herra\.
cosca Israel oli HERran pyhä
ja hänen ensimäinen hedel-
mäns.
2:3 Jocainen cuin händä söi/
tuli wicapääxi/ ja paha tuli
hänen päällens/ sano HERra.
2:4 Kuulkaa Herran sana,
Jaakobin heimo ja kaikki Is-
raelin heimon sukukunnat.
2:4 Kuulkaat \Herran\ sa-
naa, Jakobin huone ja kaikki
Israelin huoneen sukukun-
nat.
2:4 CUulcat HERran sana/ te
Jacobin huonesta/ ja caicki
sucucunnat Israelin huonesta.
2:5 Näin sanoo Herra: Mitä
vääryyttä teidän isänne mi-
nusta löysivät, koska he er-
kanivat kauas minusta ja läh-
tivät seuraamaan turhia juma-
lia ja turhanpäiväisiksi tulivat.
2:5 Näin sanoo \Herra\: mi-
tä vääryyttä teidän isänne
minussa löysivät, että he er-
kanivat minusta ja menivät
turhuuteen, ja tulivat tur-
haksi.
2:5 Näitä sano HERra: mitä
wääryttä teidän Isän minusa
löysit/ että he ercanit minus-
ta/ ja menit turhuteen/ tulit
turhaxi ja ei ensingän ajatel-
let:
2:6 He eivät kysyneet: 'Missä
on Herra, joka toi meidät
pois Egyptin maasta, joka
johdatti meitä erämaassa,
arojen ja kuilujen maassa,
kuivuuden ja synkeyden
maassa, maassa, jossa ei
kukaan kulje eikä yksikään
ihminen asu?'
2:6 Ja ei ensinkään ajatel-
leet: kussa se \Herra\ on,
joka meitä vei ulos Egyptin
maalta, joka johdatti meitä
korvessa, autiossa ja erä-
maassa, kuivassa ja kuole-
man varjon maassa, siinä
maassa, jossa ei yksikään
ihminen vaeltanut eikä asu-
nut?
2:6 Cusa se HERra on/ joca
meitä wei ulos Egyptin maal-
da/ johdatti meitä corwesa/
autiasa ja erämaasa/ cuiwasa
ja pimiäsä maasa/ sijnä
maasa josa ei yxikän ihminen
ollut eikä asunut?
2:7 Minä toin teidät hedelmä-
tarhojen maahan syömään
sen hedelmää ja hyvyyttä,
mutta sinne tultuanne te
saastutitte minun maani ja
teitte minun perintöosani
kauhistukseksi.
2:7 Ja minä vein teidät hy-
vään maahan, sen hedelmää
ja hyvyyttä syömään; mutta
kuin te sinne tulitte, te mi-
nun maani ja minun perin-
töni teitte kauhistukseksi.
2:7 Ja minä wein teidän hy-
wään maahan/ sen hedelmä-
tä ja hywyttä syömän/ mutta
cosca te sinne tulitte/ saas-
tutitta te minun maani/ ja
minun perindöni teitte cauhis-
tuxexi.
2:8 Papit eivät kysyneet: 'Mis-
sä on Herra?' Lainkäyttäjät
eivät minua tunteneet, ja
paimenet luopuivat minusta;
2:8 Papit ei ajatelleet, kussa
\Herra\ on; lainoppineet ei
tunteneet minua, paimenet
luopuivat minusta ja prophe-
2:8 Papit ei ajatellet/ cusa
HERra on/ ja oppenet ei
tundenet minua/ paimenet
luowuit minusta ja Prophetat