Basic HTML Version
alas, niin että vuoret järkkyi-
sivät sinun edessäsi!
nä menit alas, ja vuoret
edessäs sulaisivat.
menit alas ja wuoret edesäs
sulaisit.
64:4 Ei ole ikiajoista kuultu,
ei ole korviin tullut, ei ole
silmä nähnyt muuta Jumalaa,
paitsi sinut, joka senkaltaisia
tekisi häntä odottavalle.
64:4 Ja ei maailman alusta
kuultu, eikä korville tullut
ole, eli yksikään silmä näh-
nyt ole, paitsi sinua Jumala,
mikä niille tapahtuu, jotka
sinua odottavat.
64:4 Nijncuin ei mailman al-
gusta ensingän cuultu ole/
eikä corwille tullut ole/ eli
yxikän silmä nähnyt ole/
paidzi sinua Jumala/ mitä
nijlle tapahtu/ jotca sinua
odottawat.
64:5 Sinä käyt niitä kohden,
jotka ilolla vanhurskautta te-
kevät ja jotka sinun teilläsi
sinua muistavat. Katso, sinä
vihastuit, ja me jouduimme
synnin alaisiksi; niin on ollut
ikiajoista asti - saammeko
avun?
64:5 Sinä kohtasit niitä
iloisna, jotka tekivät van-
hurskautta, ja sinua muiste-
livat sinun teilläs. Katso, si-
nä vihastuit, koska me syn-
tiä teimme ja kauvan niissä
viivyimme, mutta kuitenkin
meitä autettiin.
64:5 Sinä cohtaisit nijtä ilois-
na/ jotca wanhurscautta har-
joittelit/ ja sinua muistelit
sinun teilläs. Cadzo/ sinä
wihastuit cosca me syndiä
teim ja cauwan nijsä wijwyim/
mutta cuitengin meitä autet-
tin.
64:6 Kaikki me olimme kuin
saastaiset, ja niinkuin tahrattu
vaate oli kaikki meidän van-
hurskautemme. Ja kaikki me
olemme lakastuneet kuin leh-
det, ja pahat tekomme heitte-
levät meitä niinkuin tuuli.
64:6 Mutta me olemme kaik-
ki saastaiset, ja kaikki mei-
dän vanhurskautemme on
niinkuin saastainen vaate;
me olemme kaikki lakastu-
neet niinkuin lehdet, ja mei-
dän syntimme viskoivat mei-
tä niinkuin tuuli.
64:6 Mutta me olemma caicki
saastaiset/ ja caicki meidän
wanhurscaudem on nijncuin
saastainen waate. Me olemma
caicki lacastunet nijncuin leh-
det/ ja meidän syndim wis-
coiwat meitä nijncuin tuuli.
64:7 Ei ole ketään, joka
avukseen huutaa sinun ni-
meäsi, joka herää pitämään
sinusta kiinni; sillä sinä olet
peittänyt kasvosi meiltä, jät-
tänyt meidät menehtymään
syntiemme valtaan.
64:7 Ja ei ole sitä, joka ru-
koilee sinun nimeäs, ja nou-
see sinuun kiinni tarttu-
maan; sillä sinä peität kas-
vos meiltä, ja annat meidät
nääntyä suurissa synneis-
sämme.
64:7 Ei rucoile kengän sinun
nimes/ eikä nouse sinua ed-
zimän. Sillä sinä peität cas-
wos meildä/ ja lasket meitä
näändymän syndijn.
64:8 Mutta olethan sinä, Her-
ra, meidän isämme; me
olemme savi, ja sinä olet
meidän valajamme, kaikki me
olemme sinun kättesi tekoa.
64:8 Mutta nyt \Herra\, sinä
olet meidän Isämme; me
olemme savi, sinä olet mei-
dän valajamme, ja me olem-
me kaikki sinun käsialas.
64:8 MUtta nyt HERra/ sinä
olet meidän Isäm/ ja me
olemme sawi/ sinä olet mei-
dän walajam/ ja me olemma
caicki sinun käsialas.
64:9 Älä, Herra, vihastu ylen-
määrin, äläkä ainiaan muiste-
le pahoja tekoja. Katso ja
huomaa, että me kaikki
olemme sinun kansasi.
64:9 Älä, \Herra\, niin kovin
vihastu, ja älä ijäti ajattele
syntiämme; katso sitä, että
me olemme kaikki sinun
kansas.
64:9 HERra älä nijn suurest
wihastu/ ja älä ijät ajattele
syndiä/ cadzo sitä me
olemma caicki sinun Canssas.
64:10 Sinun pyhät kaupunkisi
ovat tulleet erämaaksi, Siion
on erämaaksi tullut, Jerusa-
lem autioksi.
64:10 Sinun pyhyytes kau-
pungit ovat hävitetyt, Zion
on autioksi tehty ja Jerusa-
lem on kylmillä.
64:10 Sinun Pyhydes Cau-
pungit owat häwitetyt/ Zion
on autiaxi tehty/ ja Jerusa-
lem on kylmillä.
64:11 Meidän pyhä ja ihana
64:11 Meidän pyhyytemme ja
64:11 Meidän pyhydem ja