Basic HTML Version
nouskaamme Herran vuorelle,
Jaakobin Jumalan temppeliin,
että hän opettaisi meille tei-
tänsä ja me vaeltaisimme
hänen polkujansa; sillä Sii-
onista lähtee laki, Jerusale-
mista Herran sana."
man: tulkaat, astukaamme
ylös \Herran\ vuorelle, Ja-
kobin Jumalan huoneeseen,
että hän opettais meille tei-
tänsä, ja me vaeltaisimme
hänen poluillansa; sillä Zio-
nista on laki tuleva, ja
\Herran\ sana Jerusalemis-
ta.
cat/ astucam ylös HERran
wuorelle/ Jacobin Jumalan
huoneseen/ että hän opetais
meille hänen teitäns/ ja me
waellaisimme hänen polguil-
lens: sillä Zionist on Laki tu-
lewa/ ja HERran sana Jerusa-
lemist.
2:4 Ja hän tuomitsee pa-
kanakansojen kesken, säätää
oikeutta monille kansoille.
Niin he takovat miekkansa
vantaiksi ja keihäänsä vesu-
reiksi; kansa ei nosta miek-
kaa kansaa vastaan, eivätkä
he enää opettele sotimaan.
2:4 Ja hän tuomitsee pa-
kanain seassa, ja rankaisee
monta kansaa. Silloin heidän
pitää miekkansa vannaksi
tekemän, ja keihäänsä vi-
kahteeksi; sillä ei yhdenkään
kansan pidä toista kansaa
vastaan miekkaa nostaman,
eikä silleen tottuman soti-
maan.
2:4 Ja hän duomidze pa-
canain seas/ ja rangaise
monda Canssa. Silloin heidän
pitä mieckans auraxi teke-
män/ ja keihäns wicahtexi:
sillä ei yhdengän Canssan
pidä toista Canssa wastan
miecka nostaman/ eikä sillen
tottuman sotiman.
2:5 Jaakobin heimo, tulkaa,
vaeltakaamme Herran valkeu-
dessa.
2:5 Tulkaat, te Jakobin huo-
neesta, vaeltakaamme
\Herran\ valkeudessa.
2:5 Tulcat te Jacobin huo-
nesta/ waeldacam HERran
walkeudes.
2:6 Sillä sinä olet hyljännyt
kansasi, Jaakobin heimon,
koska he ovat täynnä Idän
menoa, täynnä ennustelijoita
niinkuin filistealaiset, ja lyövät
kättä muukalaisten kanssa.
2:6 Mutta sinä olet sinun
kansas Jakobin huoneen
hyljännyt; sillä he rikkovat
enemmän kuin itäläiset, ja
ovat päiväin valitsiat, niin-
kuin Philistealaiset, ja salli-
vat muukalaiset lapset mo-
neksi tulla.
2:6 MUtta sinä olet sinun
Canssas Jacobin huonen las-
kenut menemän: Sillä he
rickowat enämmän cuin itä-
läiset/ ja owat päiwäin walid-
ziat/ nijncuin Philisterit/ ja
salliwat muucalaiset lapset
monexi tulla.
2:7 Heidän maansa tuli täy-
teen hopeata ja kultaa, eikä
heidän aarteillaan ole mää-
rää; heidän maansa tuli täy-
teen hevosia, eikä heidän
vaunuillaan ole määrää.
2:7 Heidän maansa on täyn-
nä hopiaa ja kultaa, ja hei-
dän rikkaudellansa ei ole
loppua; heidän maansa on
täynnä hevosia, ja heidän
rattaillansa ei ole loppua.
2:7 Heidän maans on täy-
näns culda ja hopiata/ ja
heidän rickaudellans ei ole
loppua.
2:8 Heidän maans on täy-
näns orheja/ ja heidän rat-
taillans ei ole loppua.
2:8 Heidän maansa tuli täy-
teen epäjumalia, he kumarta-
vat kättensä tekoa, sitä, min-
kä heidän sormensa ovat
tehneet.
2:8 Heidän maansa on myös
täynnä epäjumalia; he ku-
martavat käsialaansa, jotka
heidän sormensa tehneet
ovat.
Heidän maans on myös täy-
näns epäjumalita/ ja he cu-
martawat heidän käsialans/
jotca heidän sormens tehnet
owat.
2:9 Silloin ihminen masentuu
ja mies painuu maahan, mut-
ta älä anna heille anteeksi.
2:9 Siellä yhteinen kansa
kumartelee, siellä sankarit
heitänsä nöyryyttävät, joka
et heille anna anteeksi.
2:9 Siellä yhteinen Canssa
notkista/ siellä Sangarit hei-
täns nöyryttäwät/ jotas et
heille anna andexi.
2:10 Mene kallion kätköön,
piiloudu maan peittoon Her-
2:10 Mene kallioon, ja kätke
sinuas maahan, \Herran\
pelvon edestä, ja hänen
2:10 MEne callioon ja kätke
sinuas maahan HERran pel-