Basic HTML Version
täns.
Korkea Veisuu
5 LUKU
5 LUKU
V. Lucu
5:1 "Minä tulen yrttitarhaani,
siskoni, morsiameni; minä
poimin mirhani ja balsamini,
minä syön mesileipäni ja hu-
najani, juon viinini ja maitoni."
Syökää, ystävät, juokaa ja
juopukaa rakkaudesta.
5:1 Minä tulin, sisareni, ra-
kas morsiameni, yrttitarhaa-
ni, ja olen mirrhamini ja yrt-
tini leikannut ylös. Minä olen
syönyt mesileipäni hunajan
kanssa: minä olen juonut
viinani minun maitoni kans-
sa: syökäät armaani, ja juo-
kaat ystäväni, ja juopukaat.
Minä tulin minun sisaren/
racas morsiamen/ minun
krydimaahani/ ja olen minun
Mirrhamin ja minun yrttin lei-
cannut ylös. Minä olen syönyt
minun mesileipäni minun hu-
najani cansa/ minä olen juo-
nut minun wijnani minun mai-
toni cansa: syökät minun ar-
mani/ ja juocat minun ystä-
wäni/ ja juopucat.
5:2 Minä nukuin, mutta minun
sydämeni valvoi. Kuule, rak-
kaani kolkuttaa: "Avaa minul-
le, siskoseni, armaani, kyyh-
kyseni, puhtoiseni. Sillä pääni
on kastetta täynnä, kiharani
yön pisaroita."
5:2 Minä makaan, ja minun
sydämeni valvoo; se on ystä-
väni ääni, joka kolkuttaa.
Avaa minun eteeni, sisareni,
armaani, kyhkyläiseni, iha-
naiseni; sillä minun pääni on
täynnä kastetta, ja minun
palmikkoni täynnä yön pisa-
ria.
5:2 MInä macan ja minun
sydämeni walwo/ se on mi-
nun ystäwäni äni joca colcut-
ta. Awa minun eteeni/ minun
arman/ minun sisaren/ mi-
nun kyhkyläisen/ minun iha-
naisen: sillä minun pään on
täynäns castetta/ ja minun
palmickon täynäns yön pisa-
roita.
5:3 "Olen ihokkaani riisunut;
pukisinko sen päälleni enää?
Olen jalkani pessyt; tahraisin-
ko ne taas?"
5:3 Minä olen riisunut ha-
meeni, kuinka minun pitäis
taas pukeman ylleni? Minä
olen viruttanut jalkani,
kuinka minun pitäis so-
kaiseman ne jälleen?
5:3 Minä olen rijsunut minun
hameni/ cuinga minun pidäis
taas pukeman päälleni? minä
olen wiruttanut minun jalcani/
cuinga minun pidäis so-
caiseman ne jällens.
5:4 Rakkaani pisti kätensä
ovenreiästä sisään. Silloin
minun sydämeni liikkui häntä
kohden;
5:4 Mutta minun ystäväni
pisti kätensä lävestä, ja mi-
nun sisällykseni vapisivat
siitä.
5:4 Mutta minun ystäwän pisti
kätens läwestä/ ja minun si-
sällyxeni wapisit sijtä/
5:5 minä nousin avaamaan
rakkaalleni, ja minun käteni
tiukkuivat mirhaa, sormeni
sulaa mirhaa salvan kädensi-
joihin.
5:5 Silloin nousin minä
avaamaan ystävälleni. Minun
käteni tiukkuivat mirrhamia,
ja mirrham valui minun
sormistani lukon salvan
päälle.
silloin nousin minä awaman
ystäwälleni.
5:5 Minun käteni tiucuit Mirr-
hamita/ ja Mirrham waloi mi-
nun sormistani/ lucun salwan
päälle.
5:6 Minä avasin rakkaalleni,
mutta rakkaani oli kadonnut,
mennyt menojaan. Hänen pu-
huessaan oli sieluni vallannut
hämmennys. Minä etsin häntä,
mutta en häntä löytänyt; mi-
5:6 Ja kuin minä ystävälleni
avasin, oli ystäväni mennyt
pois ja vaeltanut ohitse; niin
läksi sieluni ulos hänen sa-
nansa jälkeen; minä etsin
häntä, mutta en löytänyt
häntä: minä huusin, mutta
5:6 Ja cosca minä ystäwälle-
ni awaisin/ oli hän mennyt
pois ja waeldanut ohidzen.
5:7 Silloin läxi minun sielun
hänen sanans jälken/ minä
edzein händä/ mutta en löy-