Basic HTML Version
2:10 Rakkaani lausuu ja sa-
noo minulle: "Nouse, armaani,
sinä kaunoiseni, ja tule.
2:10 Ystäväni vastaa ja sa-
noo minulle: nouse armaani,
ihanaiseni, ja tule.
2:10 Minun ystäwän wasta ja
sano minulle: nouse minun
armani/ minun ihanaisen.
2:11 Sillä katso, talvi on väis-
tynyt, sateet ovat ohitse, ovat
menneet menojaan.
2:11 Sillä katso, talvi on ku-
lunut, ja sade lakannut ja
mennyt pois:
2:11 Sillä cadzo/ talwi on
culunut ja sade lacannut ja
matcans mennyt:
2:12 Kukkaset ovat puhjen-
neet maahan, laulun aika on
tullut, ja metsäkyyhkysen ääni
kuuluu maassamme.
2:12 Kukkaset ovat puhjen-
neet kedolla, kevät on tullut,
ja toukomettisen ääni kuu-
luu meidän maassamme;
2:12 Cuckaiset owat puhgen-
net ulos kedolla/ kewät on
tullut ja toucomettinen cuulu
meidän maasam.
2:13 Viikunapuu tekee kevät-
hedelmää, viiniköynnökset
ovat kukassa ja tuoksuavat.
Nouse, armaani, sinä kau-
noiseni, ja tule.
2:13 Fikunapuut puhkeevat,
viinapuut kukoistavat ja an-
tavat hajunsa: nouse, ar-
maani, ihanaiseni, ja tule.
2:13 Ficunapuut puhkewat/
wijnapuut cucoistawat ja an-
dawat heidän hajuns. Nouse
minun arman ja tule minun
ihanaisen/ tule tänne.
2:14 Kyyhkyseni, joka piilet
kallionkoloissa, vuorenpen-
germillä anna minun nähdä
kasvosi, anna minun kuulla
äänesi, sillä suloinen on si-
nun äänesi ja ihanat ovat
sinun kasvosi."
2:14 Kyhkyläiseni vuoren
raossa ja kivirauniossa, anna
minun nähdä kasvos, anna
minun kuulla äänes; sillä
sinun äänes on suloinen, ja
kasvos ihanainen.
2:14 Minun Kyhkyläisen wuo-
ren raos ja kiwiraunios/ anna
minun nähdä sinun caswos/
anna minun cuulla sinun
änes: sillä sinun änes on su-
loinen ja caswos ihanainen.
2:15 Ottakaamme ketut kiinni,
pienet ketut, jotka viinitarhoja
turmelevat, sillä viinitarhamme
ovat kukassa.
2:15 Ottakaat meille ketut
kiinni, ne vähät ketut, jotka
turmelevat viinamäet; sillä
meidän viinamäkemme ovat
röhkäleillä.
2:15 Ottacat meille ketut/ ne
wähät ketut/ jotca turmele-
wat wijnamäen: sillä meidän
wijnamäkem cucoistawat.
2:16 Rakkaani on minun, ja
minä hänen - hänen, joka
paimentaa liljojen keskellä.
2:16 Ystäväni on minun, ja
minä hänen, joka kaitsee
kukkasten keskellä,
2:16 Minun ystäwän on mi-
nun/ ja minä hänen/ joca
caidze cuckaisten keskellä/
2:17 Kunnes päivä viilenee ja
varjot pakenevat, kiertele,
rakkaani, kuin gaselli, kuin
nuori peura tuoksuisilla vuo-
rilla.
2:17 Siihenasti että päivä
jäähtyy ja varjot kulkevat
pois. Palaja, ole niinkuin
metsävuohi, ystäväni, eli
niinkuin nuori peura Eroi-
tusvuorilla.
sijhenasti että päiwä jähty/ ja
warjot kulkewat pois.
2:17 Palaja/ ole nijncuin
medzäwuohi/ minun ystäwän/
eli nijncuin nuori hirwi wuorel-
la.
Korkea Veisuu
3 LUKU
3 LUKU
III. Lucu
3:1 Yöllä minä vuoteellani
etsin häntä, jota minun sielu-
ni rakastaa, minä etsin, mutta
en löytänyt häntä.
3:1 Minä etsin yöllä vuotees-
sani, jota minun sieluni ra-
kastaa: minä etsin häntä,
mutta en löytänyt häntä.
3:1 MInä edzein yöllä minun
wuotesani/ jota minun sieluni
racasta/ minä edzein händä/
mutta en löytänyt.
3:2 "Minä nousen ja kiertelen
kaupunkia, katuja ja toreja,
etsin häntä, jota minun sielu-
ni rakastaa." Minä etsin, mut-
3:2 Nyt minä nousen, ja
käyn kaupunkia ympäri, ka-
duilla ja kujilla, ja etsin, jota
minun sieluni rakastaa: mi-
nä etsin häntä, mutta en mi-
3:2 Minä nousen/ ja käyn
Caupungita ymbärins/ catuilla
ja cujilla/ ja edzin/ jota mi-
nun sielun racasta/ minä ed-