Basic HTML Version
toisen käy niinkuin toisenkin.
menon.
2:15 Ja minä sanoin sydä-
messäni: Se, mikä kohtaa
tyhmää, kohtaa minuakin;
miksi olen sitten niin tuiki
viisaaksi tullut? Ja minä sa-
noin sydämessäni: Tämäkin
on turhuutta.
2:15 Silloin minä ajattelin
sydämessäni, että hulluin
käy niinkuin minunkin; mik-
si minä olen viisautta etsi-
nyt? Silloin minä ajattelin
sydämessäni, että se on
myös turhuus.
2:15 Silloin minä ajattelin sy-
dämesäni/ että hulluin käy
nijncuin minungin: mixist minä
olen wijsautta edzinyt? Silloin
minä ajattelin sydämesäni/
että se on myös turha.
2:16 Sillä ei jää viisaasta,
niinkuin ei tyhmästäkään,
ikuista muistoa, kun kerran
tulevina päivinä kaikki unhote-
taan; ja eikö kuole viisas
niinkuin tyhmäkin?
2:16 Sillä ei viisas ole ijan-
kaikkisessa muistossa,
enempi kuin tyhmäkään, ja
tulevaiset päivät unhottavat
kaikki: ja niinkuin viisas
kuolee, niin hullu myös kuo-
lee.
2:16 Sillä ei wijsas ole ijan-
caickisesa muistosa/ enäcuin
tyhmäkän/ ja tulewaiset päi-
wät unhottawat caicki: ja
nijncuin wijsas cuole/ nijn
hullu myös cuole.
2:17 Niin minä kyllästyin elä-
mään, sillä minusta oli pahaa
se, mikä tapahtuu auringon
alla, koskapa kaikki on tur-
huutta ja tuulen tavoittelua.
2:17 Sentähden minä suu-
tuin elämään; sillä kaikki
olivat minun mielestäni pa-
hat, jotka ovat auringon alla;
sillä kaikki ovat turhuus ja
hengen vaara.
2:17 Sentähden minä suutuin
elämään: sillä caicki olit mi-
nun mielestäni pahat/ jotca
owat Auringon alla/ olit tur-
hat ja työlät.
2:18 Ja minä kyllästyin kaik-
keen vaivannäkööni, jolla olin
vaivannut itseäni auringon
alla, koska minun täytyy se
jättää ihmiselle, joka tulee
minun jälkeeni.
2:18 Ja minä suutuin kaik-
kiin minun töihini, joita mi-
nä tein auringon alla, että
minun sen jälkeentulevaisille
ihmisille jättämän pitää.
2:18 JA minä suutuin caickijn
minun töihini/ jotca minulla
olit Auringon alla/ että minun
sen jälkentulewaisille ihmisille
jättämän pitä.
2:19 Ja kuka tietää, onko
hän viisas vai tyhmä? Mutta
hallitsemaan hän tulee kaikkia
minun vaivannäköni hedelmiä,
joiden tähden minä olen vai-
vannut itseäni ja ollut viisas
auringon alla. Tämäkin on
turhuutta.
2:19 Sillä kuka tietää, jos
hän viisas eli tyhmä on, ja
pitää kuitenkin hallitseman
kaikkia minun töitäni, jotka
minä auringon alla viisaasti
tehnyt olen: joka myös on
turhuus.
2:19 Sillä cuca tietä jos hän
wijsas eli tyhmä on/ ja pitä
cuitengin hallidzeman caickia
minun töitäni/ jotca minä
Auringon alla wijsast tehnyt
olen: joca myös on turha.
2:20 Niin minä annoin sydä-
meni vaipua epätoivoon kai-
kesta vaivannäöstäni, jolla
olin vaivannut itseäni aurin-
gon alla.
2:20 Jonkatähden minä
käänsin sydämeni kaikista
töistäni, jotka minä auringon
alla tein.
2:20 Jongatähden minä kään-
sin minun sydämeni/ caikista
minun töistäni/ cuin minä
Auringon alla tein.
2:21 Sillä niin on: ihmisen,
joka on vaivaa nähnyt toimi-
en viisaudella, tiedolla ja
kunnolla, täytyy antaa kaikki
ihmiselle, joka ei ole siitä
vaivaa nähnyt, hänen osak-
sensa. Sekin on turhuutta ja
on suuri onnettomuus.
2:21 Sillä ihmisen (joka
työnsä viisaudella, ymmär-
ryksellä ja toimella tehnyt
on) täytyy työnsä toiselle jät-
tää, joka siihen ei mitään
tehnyt ole: se on myös tur-
huus ja suuri onnettomuus.
2:21 Sillä ihmisen ( joca
työns wijsaudella/ ymmärry-
xellä ja toimella tehnyt on )
täyty työns toiselle jättä/
joca sijhen ei mitän tehnyt
ole.
2:22 Se on myös turha ja
suuri onnettomus: