Basic HTML Version
30:12 sukua, joka on omissa
silmissään puhdas, vaikka ei
ole pesty liastansa!
30:12 On niitäkin, jotka luu-
levat itsensä puhtaaksi, ja ei
ole kuitenkaan saastaisuu-
destansa pestyt.
30:12 On nijtäkin jotca luule-
wat idzens puhtaxi/ ja ei ole
cuitengan saastaisudestans
pestyt.
30:13 Voi sukua - kuinka yl-
peät ovatkaan sen silmät ja
kuinka korskea silmänluonti -
30:13 Ovat myös, jotka sil-
mänsä nostavat, ja silmälau-
tansa korottavat;
30:13 Owat myös/ jotca sil-
mäns nostawat/ ja silmälau-
tans corgottawat.
30:14 sukua, jonka hampaat
ovat miekkoja ja leukaluut
veitsiä syödäksensä kurjat
maasta pois ja köyhät ihmis-
ten joukosta!
30:14 Ja ovat, joilla on
miekka hammasten siassa,
ja veitset heidän syömäham-
painansa, ja syövät vaivaiset
maan päältä, ja köyhät ih-
misten seasta.
30:14 Ja owat/ joilla on
miecka hammasten sias/ jot-
ca heidän syömähambaillans
pureskelewat/ ja syöwät wai-
waiset maan pääldä/ ja köy-
hät ihmisten seasta.
30:15 Verenimijällä on kaksi
tytärtä: Anna vielä! Anna vie-
lä! Kolme on, jotka eivät kyl-
läänsä saa, neljä, jotka eivät
sano: "Jo riittää":
30:15 Verenimijällä on kaksi
tytärtä: tuo tänne, tuo tänne.
Kolme on tyytymätöintä, ja
tosin neljä ei sano kyllä ole-
van:
30:15 Ilillä on caxi tytärtä:
tuo tänne/ tuo tänne.
30:16 Colme on tytymätöin-
dä/ ja neljäs ei sano kyllä
olewan:
30:16 tuonela, hedelmätön
kohtu, maa, joka ei saa kyl-
läänsä vedestä, ja tuli, joka
ei sano: "Jo riittää."
30:16 Helvetti, vaimon sul-
jettu kohtu, maa, joka ei ve-
dellä täytetä: ja tuli ei sano:
jo kyllä on.
Helwetti/ waimon suljettu
cohtu/ maa joca ei wedellä
täytetä/ ja tuli ei sano: jo
kyllä on.
30:17 Joka isäänsä pilkkaa ja
pitää halpana totella äitiänsä,
häneltä korpit puron luona
hakkaavat silmän, ja kotkan
poikaset syövät sen.
30:17 Silmä joka häpäisee
isäänsä, ja katsoo ylön totel-
la äitiänsä, sen kaarneet
ojan tykönä hakkaavat ulos,
ja kotkan pojat syövät.
30:17 Silmä joca häwäise
Isäns/ ja ei cuule äitiäns/
sen Corpit ojan tykönä
hackawat ulos/ ja Cotkan
pojat syöwät.
30:18 Kolme on minusta ylen
ihmeellistä, ja neljä on, joita
en käsitä:
30:18 Kolme minulle ovat
ihmeelliset, ja neljää en minä
tiedä:
30:18 Colme minulle owat
ihmelliset/ ja neljättä en mi-
nä tiedä:
30:19 kotkan jäljet taivaalla,
käärmeen jäljet kalliolla, lai-
van jäljet keskellä merta ja
miehen jäljet nuoren naisen
tykönä.
30:19 Kotkan tiet taivaan
alla, käärmeen retket kalliol-
la, haahden jäljet meren
keskellä, ja miehen jäljet pii-
an tykö.
Cotcan tiet taiwan alla.
30:19 Kärmen retket calliolla/
hahden jäljet wedesä ja mie-
hen jäljet pijcan tygö.
30:20 Samoin ovat avionrik-
koja-vaimon jäljet: hän syö,
pyyhkii suunsa ja sanoo: "En
ole pahaa tehnyt."
30:20 Niin on myös porton
polut: hän syö ja pyyhkii
suunsa, ja sanoo: en minä
mitään pahaa ole tehnyt.
30:20 Nijn on myös porton
polgut/ hän niele ja pyhki
suuns/ ja sano: en minä mi-
tän paha ole tehnyt.
30:21 Kolmen alla järkkyy
maa, ja neljän alla ei se jak-
sa kestää:
30:21 Kolmen kautta maa-
kunta tulee levottomuuteen,
ja tosin neljää hän ei voi kär-
siä:
30:21 Colmen cautta maa-
cunda tule lewottomuteen/ ja
neljättä ei hän woi kärsiä.
30:22 orjan alla, kun hän ku-
ninkaaksi pääsee, houkan,
kun hän saa kyllälti leipää,
30:22 Kuin palvelia rupee
hallitsemaan, kuin hullu
ylen ravituksi tulee,
30:22 Cosca palwelia rupe
hallidzeman/ cosca hullu ylön
rawituxi tule.