Basic HTML Version
haudottaviksi.
lämpimän hautoa niitä.
bymän hauto nijtä.
39:18 Ei se ajattele, että jal-
ka voi ne särkeä ja metsän
eläimet polkea ne rikki.
39:18 Hän unohtaa ne tallat-
tavan, ja että peto kedolla ne
rikkois.
39:17 Hän unhotta ne tallat-
tawan/ ja että peto ne
rickois.
39:19 Se on tyly poikasilleen,
niinkuin ne eivät olisikaan sen
omia; hukkaan menee sen
vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
39:19 Hän on niin kova poi-
kiansa vastaan, kuin ei ne
hänen olisikaan: Ei hän tot-
tele turhaan työtä tehdä.
39:18 Hän on nijn cowa poi-
kians wastan/ cuin ei ne hä-
nen olisickan.
39:19 Ei hän tottele turhan
työtä tehdä:
39:20 Sillä Jumala on jättä-
nyt sen viisautta vaille ja
tehnyt sen ymmärryksestä
osattomaksi.
39:20 Sillä Jumala on hänel-
tä taidon ottanut pois, ja ei
ole antanut hänelle ymmär-
rystä.
sillä Jumala on häneldä tai-
don ottanut pois/ ja ei ole
andanut hänelle ymmärrystä.
39:21 Kun se kiitää ilmaa
piesten, nauraa se hevoselle
ja ratsumiehelle.
39:21 Kuin hän ylentää it-
sensä korkeuteen, nauraa
hän hevosta ja miestä.
39:20 Cosca hän ylöndä id-
zens corkeuteen/ ja naura
sekä hewoista ja miestä.
39:22 Sinäkö annat hevoselle
voiman, puetat sen kaulan
liehuvalla harjalla?
39:22 Taidatkos antaa hevo-
selle väen, eli taidatkos kau-
nistaa hänen kaulansa hir-
numisella?
39:21 Taidatcos anda hewoi-
selle wäen/ eli taidatcos
caunista hänen caulans hir-
numisella.
39:23 Sinäkö panet sen hyp-
pimään kuin heinäsirkan? Sen
uljas korskunta on peljättävä.
39:23 Taidatkos peljättää
hänen niinkuin heinäsirkan?
peljättävä on hänen sierami-
ensa päristys.
39:22 Taidatcos peljättä hä-
nen nijncuin heinäsircat? pel-
jättäpä on hänen sieramittens
kijtos.
39:24 Se kuopii lakeutta ja
iloitsee, lähtee voimalla ase-
varustuksia vastaan.
39:24 Hän kaivaa maata ka-
vioillansa, on riemuinen vä-
kevyydessänsä, ja menee so-
ta-aseita vastaan.
39:23 Hän caiwa maata ca-
wioillans/ on riemuinen ja
mene harniscoittua wastan.
39:25 Se nauraa pelolle, ei
säiky eikä väisty miekan
edestä.
39:25 Hän nauraa pelkoa ja
ei hämmästy, eikä pakene
miekkaa.
39:24 Hän naura pelco ja ei
hämmästy/ eikä pakene
miecka.
39:26 Sen yllä kalisee viini,
välkähtää keihäs ja peitsi.
39:26 Ehkä vielä viini kalisis
häntä vastaan, ja keihäät ja
kilvet välkkyisivät;
39:25 Ehkä wielä wijni calisis
händä wastan/ ja keihät ja
kilwet wälckyisit.
39:27 Käy jyrinä ja jytinä, kun
se laukaten taivalta ahmii; ei
mikään sitä pidätä sotatorven
pauhatessa.
39:27 Hän korskuu, pudiste-
lee ja kaivaa maata, ja ei tot-
tele vaskitorven helinää.
39:26 Hän cuorscu ja pudis-
tele/ ja ei tottele waskitor-
wen helinätä.
39:28 Milloin ikinä sotatorvi
soi, hirnuu se: iihaha! Jo
kaukaa se vainuaa taistelun,
päälliköiden jylisevän äänen
ja sotahuudon.
39:28 Kuin vaskitorvi heliästi
soi, luihkaa hän: hui, ja
haastaa sodan taampaa, niin
myös päämiesten huudon ja
riemun.
39:27 Cosca waskitorwi soi/
luicka hän/ hui/ ja haista
sodan taamba/ Ruhtinasten
huudon ja riemun.
39:29 Sinunko ymmärryksesi
voimasta jalohaukka kohoaa
korkealle, levittää siipensä
39:29 Lentääkö haukka si-
nun ymmärryksestäs, ja ha-
joittaa siipensä etelään kä-
sin?
39:28 Lendäkö haucka sinun
ymmärryxestäs/ ja hajotta
sijpens etelän käsin.