Basic HTML Version
koon käsivarteni sijoiltansa.
luinensa.
käsiwarten särkykön luinens.
31:23 Sillä silloin olisi minun
peljättävä turmiota Jumalalta,
enkä kestäisi hänen valtasuu-
ruutensa edessä.
31:23 Sillä Jumalan rangais-
tus on minulle vavistukseksi,
ja en taida hänen korkeut-
tansa välttää.
31:23 Sillä minä pelkäisin
Jumalata/ nijncuin onnetto-
mutta päälleni/ ja en woinut
hänen cuormans canda.
31:24 Jos minä panin uskal-
lukseni kultaan ja sanoin hie-
nolle kullalle: 'Sinä olet minun
turvani',
31:24 Olenko minä asettanut
kullan turvakseni? ja sano-
nut puhtaalle kullalle: sinä
olet minun uskallukseni?
31:24 Olengo minä asettanut
cullan turwaxeni? ja sanonut
culdarouckiolle: sinä olet mi-
nun uscalluxen.
31:25 jos iloitsin siitä, että
rikkauteni oli suuri ja että
käteni oli saanut paljon han-
kituksi,
31:25 Olenko minä iloinnut
tavarani paljoudesta, ja että
käteni paljon riistaa koon-
neet ovat?
31:25 Olengo minä iloinnut
minun tawarani paljoudesta/
ja että minun käteni paljo
rijsta coonnet owat?
31:26 jos katsellessani aurin-
koa, kuinka se loisti, ja kuuta,
joka ylhänä vaelsi,
31:26 Olenko minä katsonut
valkeutta, koska se kirk-
kaasti paisti, ja kuuta, koska
se täydellinen oli?
31:26 Olengo minä cadzonut
walkeutta/ cosca se kirckast
paisti/ ja Cuuta/ cosca se
täydellinen oli?
31:27 sydämeni antautui sa-
laa vieteltäväksi ja käteni niil-
le suudelmia heitti,
31:27 Onko minun sydämeni
salaa minua vietellyt, suuta
antamaan kädelleni?
31:27 Ongo minun sydämen
sala wietellyt suuta andaman
käteni?
31:28 niin olisi sekin raskaas-
ti rangaistava rikos, sillä minä
olisin kieltänyt korkeuden
Jumalan.
31:28 Joka myös vääryys on
tuomarien edessä; sillä niin
olisin minä kieltänyt Juma-
lan ylhäältä.
31:28 Joca myös wäärys on
Duomarein edes: sillä nijn
olisin minä kieldänyt Jumalan
ylhäldä.
31:29 Olenko iloinnut viha-
mieheni vahingosta, riemusta
hykähtänyt, kun häntä onnet-
tomuus kohtasi?
31:29 Olenko minä iloinnut
viholliseni vastoinkäymises-
tä? taikka riemuinnut, että
onnettomuus tuli hänen
päällensä?
31:29 Olengo minä iloinnut
wiholiseni wastoinkäymisest/
taicka riemuinnut/ että on-
nettomus tuli hänen päällens?
31:30 En ole sallinut suuni
syntiä tehdä, kiroten vaatia
hänen henkeänsä.
31:30 Sillä en minä antanut
minun suuni syntiä tehdä,
sadatellakseni hänen sielu-
ansa.
31:30 Sillä en minä andanut
minun suuni syndiä tehdä/
sadatellaxeni hänen sieluans.
31:31 Eikö täydy minun ta-
lonväkeni myöntää, että kukin
on saanut lihaa yllin kyllin?
31:31 Eivätkö miehet, jotka
minun majassani ovat, sa-
noisi: jospa emme hänen li-
hastansa ravittaisi?
31:31 Eiköstä miehet/ cuin
minun majasani owat/ sanois:
josca emme hänen lihastans
rawitais?
31:32 Muukalaisen ei tarvin-
nut yötä ulkona viettää; minä
pidin oveni auki tielle päin.
31:32 Muukalaisen ei pitänyt
yötä ulkona oleman; vaan
vaellusväelle avasin minä
oveni.
31:32 Muucalaisen ei pitänyt
ulcona oleman/ waan wael-
luswäelle awaisin minä oweni.
31:33 Olenko ihmisten tavoin
peitellyt rikkomuksiani, kätke-
nyt poveeni pahat tekoni,
31:33 Olenko minä niinkuin
ihminen peittänyt minun
pahuuteni, salatakseni mi-
nun vääryyttäni?
31:33 Olengo minä nijncuin
ihminen peittänyt minun pa-
hudeni/ salataxeni minun
wääryttäni?
31:34 säikkyen suurta jouk-
koa ja kaiken heimon ylen-
31:34 Olenko minä hämmäs-
tynyt suurta joukkoa? eli
olenko minä sukulaisteni
31:34 Olengo minä hämmäs-
tynyt suurta joucko/ eli olen-