Basic HTML Version
na vuoti puheeni heihin.
kui heidän päällensä.
puheni tiuckui heidän pääl-
lens.
29:23 He odottivat minua
niinkuin sadetta ja avasivat
suunsa niinkuin kevätkuurolle.
29:23 He odottivat minua
niinkuin sadetta, ja avasivat
suunsa niinkuin ehtoosadet-
ta vastaan.
29:22 He odotit minua nijn-
cuin sadetta.
29:23 Ja awaisit suuns nijn-
cuin ehtosadetta wastan.
29:24 Minä hymyilin heille,
kun he olivat toivottomat, ja
minun kasvojeni loistaessa
eivät he synkiksi jääneet.
29:24 Jos minä nauroin hei-
dän puoleensa, ei he luotta-
neet sen päälle, eikä tahto-
neet minua murheesen saat-
taa.
29:24 Jos minä nauroin hei-
dän puoleens/ ei he luotta-
net sen päälle/ eikä tohtinet
minua murheseen saatta.
29:25 Jos suvaitsin tulla hei-
dän luokseen, niin minä istuin
ylinnä, istuin kuin kuningas
sotajoukkonsa keskellä, niin-
kuin se, joka murheelliset
lohduttaa."
29:25 Kuin minä tulin hei-
dän kokouksiinsa, niin mi-
nun täytyi istua ylimpänä: ja
asuin niinkuin kuningas so-
taväen keskellä, lohduttais-
sani murheellisia.
29:25 Cosca minä tulin hei-
dän cocouxijns/ nijn minun
täydyi istua ylimbänä. Ja
asuin nijncuin Cuningas sota-
wäen keskellä/ lohduttaisan
murhellisia.
Job
30 LUKU
30 LUKU
XXX. Lucu
30:1 "Mutta nyt nauravat mi-
nua elinpäiviltään nuoremmat,
joiden isiä minä pidin liian
halpoina pantaviksi paimen-
koiraini pariin.
30:1 Nyt minun nuorempani
nauravat minua, joiden isiä
en minä olisi pannut minun
laumani koirain sekaan;
30:1 NYt minun nuorembani
naurawat minua/ joiden Isiä
en minä olis pannut minun
laumaini coirain secaan.
30:2 Ja mitäpä hyödyttäisi
minua heidän kättensä voima,
koska heidän nuoruutensa
tarmon on vienyt
30:2 Joiden voiman minä
tyhjänä pidin, jotka ei ijälli-
siksi tulleet;
30:2 Joiden woiman minä
tyhjänä pidin/ jotca ei ijäl-
lisixi tullet.
30:3 puute ja kova nälänhätä!
He kaluavat kuivaa maata, jo
ennestään autiota erämaata;
30:3 Ne jotka nälän ja tus-
kan tähden pakenivat
erinänsä korpeen, äsken
turmeltuneet ja köyhtyneet,
30:3 Ne cuin näljän ja tuscan
tähden pakenit erinäns cor-
peen/ äsken turmellut ja
köyhtynet.
30:4 he poimivat suolaheiniä
pensaiden ympäriltä, ja hei-
dän ruokanaan ovat kinsteri-
pensaan juuret.
30:4 Jotka nukulaisia repi-
vät pensasten ympäri; ja ka-
tajan juuret olivat heidän
ruokansa:
30:4 Jotca nuculaisia reweit
pensasten ymbäri/ ja cata-
wan juuret olit heidän ruo-
cans.
30:5 Heidät karkoitetaan ih-
misten parista; heitä vastaan
nostetaan hälytys niinkuin
varasta vastaan.
30:5 He ajettiin ulos, ja huu-
dettiin heitä vastaan niin-
kuin varasta.
30:5 Ja cosca he nijtä re-
weit/ riemuidzit he sijtä nijn-
cuin waras.
30:6 Heidän on asuttava
kaameissa rotkoissa, maako-
loissa ja kallioluolissa.
30:6 He asuivat kauhiain
ojain tykönä maan luolissa ja
vuorten rotkoissa.
30:6 He asuit cauhiain ojain
tykönä/ maan luolisa ja
wuortein rotcoisa.
30:7 Pensaiden keskellä he
ulisevat, nokkospehkojen suo-
jaan he sulloutuvat -
30:7 Pensasten keskellä he
huusivat, ja ohdakkein se-
kaan he kokosivat itsensä,
30:7 Pensasten keskellä he
huusit/ ja ohdackein secaan
he cocoisit heitäns.