Basic HTML Version
29:10 Ruhtinasten ääni vaike-
ni, ja heidän kielensä tarttui
suulakeen.
29:10 Ruhtinasten ääni kät-
keysi, ja heidän kielensä
suun lakeen tarttui.
29:10 Cosca Ruhtinasten äni
kätki hänens/ ja heidän kie-
lens lakeen tartui.
29:11 Sillä kenen korva mi-
nusta kuuli, hän ylisti minua
onnelliseksi, kenen silmä mi-
nut näki, hän minusta todisti;
29:11 Sillä kenen korva mi-
nun kuuli, se kiitti minua
onnelliseksi, ja jonka silmä
minun näki, se todisti mi-
nusta.
29:11 Sillä kenen corwa mi-
nun cuuli/ hän kijtti minua
onnellisexi/ ja jonga silmä
minun näki/ hän todisti mi-
nusta.
29:12 minä näet pelastin kur-
jan, joka apua huusi, ja or-
von, jolla ei auttajaa ollut.
29:12 Sillä minä autin köy-
hää, joka huusi, ja orpoa,
jolla ei auttajaa ollut.
29:12 Sillä minä autin köyhä
cuin huusi/ ja orwoja/ jolla
ei auttajata ollut.
29:13 Menehtyväisen siunaus
tuli minun osakseni, ja lesken
sydämen minä saatoin rie-
muitsemaan.
29:13 Niiden siunaus, jotka
katoomallansa olivat, tuli
minun päälleni; ja minä ila-
hutin leskein sydämen.
29:13 Nijden siunaus cuin
catomallans olit tuli minun
päälleni/ ja minä ilahutin les-
kein sydämen.
29:14 Vanhurskaudella minä
vaatetin itseni, ja se verhosi
minut; oikeus oli minulla viit-
tana ja päähineenä.
29:14 Vanhurskaus oli mi-
nun pukuni, jonka minä
päälleni puin, ja minun oi-
keuteni oli minulle niinkuin
hame ja kaunistus.
29:14 Wanhurscaus oli minun
pucun/ jonga minä päälleni
pujin nijncuin waatten/ ja
minun oikeuten oli minun
caunistuxen.
29:15 Minä olin sokean silmä
ja ontuvan jalka.
29:15 Minä olin sokian silmä
ja ontuvan jalka.
29:15 Minä olin sokian silmä/
ja onduwan jalca.
29:16 Minä olin köyhien isä,
ja tuntemattoman asiaa minä
tarkoin tutkin.
29:16 Minä olin köyhäin isä,
ja jonka asiaa en minä ym-
märtänyt, sen minä visusti
tutkin.
29:16 Minä olin köyhäin Isä/
ja jonga asiata en minä ym-
märtänyt/ sen minä wisust
tutkein.
29:17 Minä särjin väärinteki-
jän leukaluut ja tempasin
saaliin hänen hampaistansa.
29:17 Minä särjin väärän
syömähampaat, ja otin saa-
liin hänen hampaistansa,
29:17 Minä särjin wäärän
syömähambat/ ja otin saalin
hänen hambaistans.
29:18 Silloin ajattelin: 'Pesää-
ni minä saan kuolla, ja minä
lisään päiväni paljoiksi kuin
hiekka.
29:18 Minä ajattelin: minä
riuduin pesässäni, ja teen
päiväni moneksi niinkuin
sannan.
29:18 Minä ajattelin: minä
cuolen minun pesäni/ ja teen
minun päiwäni nijncuin san-
nan.
29:19 Onhan juureni vedelle
avoinna, ja kaste yöpyy mi-
nun oksillani.
29:19 Minun juureni put-
kahti veden tykönä, ja kaste
pysyi laihoni päällä.
29:19 Minun juuren putcahti
weden tykönä/ ja caste pysyi
minun laihoni päällä.
29:20 Kunniani uudistuu alati,
ja jouseni nuortuu minun kä-
dessäni.'
29:20 Minun kunniallisuu-
teni uudistui minun edessä-
ni, ja minun joutseni muut-
tui uudeksi minun kädessä-
ni.
29:20 Minun cunnialisuden
udistui minun edesäni/ ja
minun joudzen muuttui minun
kädesäni.
29:21 He kuuntelivat minua ja
odottivat, olivat vaiti ja var-
toivat neuvoani.
29:21 He kuulivat minua ja
odottivat, ja vaikenivat mi-
nun neuvooni.
29:21 He cuulit minun ja
waickenit/ ja odotit minun
neuwoni.
29:22 Puhuttuani eivät he
enää sanaa sanoneet, vihma-
29:22 Minun sanani jälkeen
ei yksikään enempää puhu-
nut, ja minun puheeni tiuk-
Minun sanain jälken ei yxikän
enämbätä puhunut/ ja minun