Basic HTML Version
puhdasta? Ei yhden yhtäkään.
niiden seassa, kussa ei puh-
dasta ole?
den seas/ cusa ei puhdast
ole?
14:5 Hänen päivänsä ovat
määrätyt, ja hänen kuukausi-
ensa luku on sinun tiedossa-
si; sinä olet asettanut hänelle
määrän, jonka ylitse hän ei
pääse.
14:5 Hänellä on määrätty
aika, hänen kuukauttensa
luku on sinun tykönäs: sinä
olet määrän asettanut hänen
eteensä, jota ei hän taida
käydä ylitse.
14:5 Hänelle on määrätty
aica/ hänen Cuucautens lucu
on sinun tykönäs/ sinä olet
määrän asettanut hänen
eteens/ jota ei hän taida
käydä ylidze.
14:6 Niin käännä katseesi
pois hänestä, että hän pääsi-
si rauhaan ja että hän saisi
iloita niinkuin palkkalainen
päivän päätettyään.
14:6 Luovu hänestä, että
hän sais levätä, niinkauvan
kuin hänen aikansa tulee,
jota hän odottaa niinkuin
palkollinen.
14:6 Luowu hänestä/ että
hän sais lewätä/ nijncauwan
cuin hänen aicans tule/ jota
hän odotta nijncuin palcolli-
nen.
14:7 Onhan puullakin toivo:
vaikka se maahan kaadetaan,
kasvaa se uudelleen, eikä
siltä vesaa puutu.
14:7 Puulla on toivo, ehkä se
hakattaisiin, että se uudiste-
taan, ja sen vesat kasvavat
jälleen:
14:7 Puulla on toiwo ehkä se
hacataisin/ että se udiste-
tan/ ja sen wesat caswawat
jällens:
14:8 Vaikka sen juuri vanhe-
nee maassa ja sen kanto
kuolee multaan,
14:8 Ehkä sen juuret vanhe-
nevat maassa, ja kanto mä-
tänee mullassa,
14:8 Ehkä sen juuret wan-
henewat maasa/ ja cando
mätäne mullas:
14:9 niin se veden tuoksusta
versoo jälleen ja tekee oksia
niinkuin istukas.
14:9 Kuitenkin se versoo jäl-
leen veden märkyydestä, ja
kasvaa niinkuin se istutettu
olis.
14:9 Cuitengin wiherjöidze
hän jällens weden märkydest/
ja caswa nijncuin hän istutet-
tu olis.
14:10 Mutta mies kun kuolee,
makaa hän martaana; kun
ihminen on henkensä heittä-
nyt, missä hän on sitten?
14:10 Mutta kussa ihminen
on, koska hän kuollut, huk-
kunut ja pois on?
14:10 Mutta cusa ihminen
on/ cosca hän cuollut/
huckunut ja pois on?
14:11 Vesi juoksee pois jär-
vestä, ja joki tyhjenee ja kui-
vuu;
14:11 Niinkuin vesi juoksee
ulos merestä, ja oja kureen-
tuu ja kuivettuu,
14:11 Nijncuin wesi juoxe me-
res/ ja oja wuota ja cuiwettu:
14:12 niin ihminen lepoon
mentyänsä ei enää nouse.
Ennenkuin taivaat katoavat,
eivät he heräjä eivätkä ha-
vahdu unestansa.
14:12 Niin on ihminen, kuin
hän kuollut on, ei hän nou-
se: niinkauvan kuin taivas
pysyy, ei he virkoo eikä he-
rää unestansa.
14:12 Nijn on ihminen cosca
hän maahan pannan/ ei hän
nouse eikä herä/ nijncauwan
cuin taiwas pysy/ eikä herä
unestans.
14:13 Oi, jospa kätkisit minut
tuonelaan, piilottaisit minut,
kunnes vihasi on asettunut,
panisit minulle aikamäärän ja
sitten muistaisit minua!
14:13 O jospa sinä minun
hautaan kätkisit ja peittäisit
minun, niinkauvan kuin vi-
has menis pois, ja asettaisit
minulle määrän muistaakses
minua.
14:13 Joscas minun hautaan
kätkisit ja peittäisit minun/
nijncauwan cuin wihas menis
pois/ ja asetaisit minulle
määrän muistaxes minua:
14:14 Kun mies kuolee, vir-
koaako hän jälleen henkiin?
Minä vartoaisin kaikki sota-
palvelukseni päivät, kunnes
pääsyvuoroni joutuisi.
14:14 Luuletkos kuolleen
ihmisen tulevan eläväksi jäl-
leen? Minä odotan joka päivä
niinkauvan kuin minä sodin,
siihenasti että minun muut-
14:14 Luuletcos cuollen ihmi-
sen tulewan eläwäxi jällens?
minä odotan jocapäiwä nijn-
cauwan cuin minä sodin/
sijhenasti että minun muutten