Basic HTML Version
2:4 Saatana vastasi Herralle
ja sanoi: "Nahka nahasta; ja
kaikki, mitä ihmisellä on, hän
antaa hengestänsä.
2:4 Saatana vastasi
\Herraa\ ja sanoi: nahka
nahasta, ja kaikki, mitä ih-
misessä on, antaa hän hen-
kensä edestä.
2:4 Sathan wastais HERra/ ja
sanoi: nahca nahast/ caicki
mitä ihmises on/ anda hän
hengens edest.
2:5 Mutta ojennapa kätesi ja
koske hänen luihinsa ja li-
haansa: varmaan hän kiroaa
sinua vasten kasvojasi."
2:5 Mutta ojenna kätes ja
rupee hänen luihinsa ja li-
haansa; mitämaks hän luo-
puu sinusta kasvois edessä.
2:5 Mutta ojenna kätes ja
rupe hänen luihins ja li-
haans/ mitämax hän siuna
sinua caswoille.
2:6 Herra sanoi saatanalle:
"Katso, hän olkoon sinun kä-
sissäsi; säästä kuitenkin hä-
nen henkensä."
2:6 \Herra\ sanoi saatanalle:
katso, hän olkoon sinun kä-
dessäs; kuitenkin säästä hä-
nen henkeänsä.
2:6 HERra sanoi Sathanille:
cadzo/ hän olcon sinun kä-
desäs/ cuitengin säästä hä-
nen hengens.
2:7 Niin saatana meni pois
Herran edestä ja löi Jobiin
pahoja paiseita, kantapäästä
kiireeseen asti.
2:7 Silloin läksi saatana
\Herran\ tyköä ja löi Jobin
pahoilla paisumilla, hänen
kantapäästä kiireesen asti.
2:7 Silloin läxi Sathan HERran
tykö/ ja löi Hiobin pahoilla
paisumilla/ candapääst kijre-
sen asti.
2:8 Ja tämä otti saviastian
sirun, sillä kaapiakseen itse-
änsä, ja istui tuhkaläjään.
2:8 Ja hän otti saviastian ja
kaapi itseänsä sillä, ja istui
tuhassa.
2:8 Ja hän otti sawiastian
murun ja caapei händäns/ ja
istui tuhwas.
2:9 Niin hänen vaimonsa sa-
noi hänelle: "Vieläkö pysyt
hurskaudessasi? Kiroa Jumala
ja kuole."
2:9 Ja hänen emäntänsä sa-
noi hänelle: Vieläkös pysyt
vakuudessas? siunaa Juma-
laa ja kuole.
2:9 Ja hänen emändäns sa-
noi hänelle: wieläkös pysyt
wacuudesas? siuna Jumalata
ja cuole.
2:10 Mutta hän vastasi hänel-
le: "Sinä puhut niinkuin mikä-
kin houkka nainen. Otamme-
han vastaan Jumalalta hyvää,
emmekö ottaisi vastaan pa-
haakin?" Kaikessa tässä Job
ei tehnyt syntiä huulillansa.
2:10 Mutta hän sanoi hänel-
le: sinä puhut niinkuin tyh-
mät vaimot puhuvat. Jos me
olemme hyvää saaneet Ju-
malalta, eikö myös meidän
pidä ottaman pahaa vas-
taan? Kaikissa näissä ei Job
syntiä tehnyt huulillansa.
2:10 Mutta hän sanoi hänelle:
sinä puhut nijncuin tyhmät
waimot puhuwat. Jos me
olemme hywä saanet Juma-
lalda/ eikö myös meidän pi-
dä ottaman paha wastan.
Caikisa näisi ei Hiob syndiä
tehnyt huulillans.
2:11 Kun Jobin kolme ystä-
vää kuuli kaiken onnettomuu-
den, joka häntä oli kohdan-
nut, tulivat he kukin kotipai-
kastansa: teemanilainen Elifas,
suuhilainen Bildad ja naema-
lainen Soofar; ja he sopivat
keskenänsä ja menivät sur-
kuttelemaan ja lohduttamaan
häntä.
2:11 Kuin Jobin kolme ystä-
vää kuulivat kaiken sen on-
nettomuuden, joka hänelle
tullut oli, tulivat he itsekukin
paikkakunnastansa: Eliphas
Temanista, Bildad Suasta ja
Zophar Naemasta, ja ko-
koontuivat ynnä tulemaan,
armahtelemaan ja lohdutta-
maan häntä.
2:11 COsca Hiobin colme
ystäwät cuulit caiken onnet-
tomuden cuin hänelle tullut
oli/ tulit he idzecukin paicka-
cunnastans: Eliphas The-
manist/ Bildad Suahst ja
Zophar Naemast. Sillä he olit
yximieliset tuleman armahte-
leman ja lohduttaman händä.
2:12 Mutta kun he jonkun
matkan päässä nostivat sil-
mänsä, eivät he enää voineet
tuntea häntä; niin he korotti-
vat äänensä ja itkivät, repäi-
2:12 Ja kuin he nostivat
taampaa silmänsä, ei he
häntä tunteneet, ja korottivat
äänensä ja itkivät; ja jokai-
nen repäisi vaatteensa, ja
heittivät tomua päänsä pääl-
2:12 Ja cosca he nostit
taamba silmäns/ ei he händä
tundenet/ ja he huusit ja
itkit/ ja jocainen rewäis waat-
tens/ ja heitit tomua pääns