Basic HTML Version
jälleen ostamaan meille vä-
hän elintarpeita.
kaat meille jotakin elatusta.
jällens sinne/ ja ostacat meil-
le jotakin elatusta.
43:3 Juuda vastasi hänelle
sanoen: Se mies teroitti meil-
le teroittamalla: Ette saa tulla
minun kasvojeni eteen, ellei
veljenne ole teidän kanssan-
ne.
43:3 Niin vastasi häntä Juu-
da, sanoen: se mies haastoi
meitä sangen kovin, ja sanoi:
ei pidä teidän näkemän mi-
nun kasvojani, jollei teidän
veljenne ole teidän kanssan-
ne.
43:3 Nijn wastais händä Ju-
da/ sanoden: se mies haas-
toi meitä sangen cowin/ ja
sanoi: ei pidä teidän näke-
män minun caswojani/ jollei
teidän weljen ole teidän can-
san.
43:4 Jos annat veljemme
seurata meidän mukanamme,
niin me lähdemme ostamaan
sinulle elintarpeita.
43:4 Jos siis sinä nyt lähetät
meidän veljemme meidän
kanssamme, niin me me-
nemme alas ja ostamme si-
nulle elatusta.
43:4 Jos sijs sinä nyt lähetät
meidän weljem meidän can-
sam/ nijn me menem ja os-
tam sinulle elatusta.
43:5 Mutta jos et anna, niin
emme lähde; sillä se mies
sanoi meille: Ette saa tulla
minun kasvojeni eteen, ellei
veljenne ole teidän kanssan-
ne.
43:5 Vaan jolles häntä lähe-
tä, niin emme mekään mene;
sillä se mies sanoi meille: ei
teidän pidä näkemän minun
kasvojani, jollei teidän vel-
jenne ole teidän kanssanne.
43:5 Waan jolles händä lähe-
tä meidän cansam/ nijn en
mekän mene/ sillä se mies
sanoi meille: ei teidän pidä
näkemän minun caswojani/
jollei teidän weljen ole teidän
cansan.
43:6 Israel sanoi: Minkätäh-
den teitte niin pahasti minua
kohtaan, että ilmaisitte tuolle
miehelle teillä olevan vielä
veljen?
43:6 Israel sanoi: miksi te
teitte minua vastaan niin
pahoin, että te sanoitte sille
miehelle teillänne vielä ole-
van veljen.
43:6 Israel sanoi: mixi te teit-
te minua wastan nijn pahoin/
että te sanoitta sille miehelle
teillän wielä olewan weljen.
43:7 He vastasivat: Mies ky-
seli tuiki tarkasti meitä ja
meidän sukuamme, sanoen:
Elääkö isänne vielä? Onko
teillä vielä veljeä? Silloin me
ilmoitimme hänelle, niinkuin
asia on. Saatoimmeko tietää,
että hän sanoisi: Tuokaa tän-
ne veljenne?
43:7 He vastasivat: se mies
kysyi meistä niin visusti, ja
meidän suvustamme, sano-
en: vieläkö teidän isänne
elää? Onko teillä vielä veljeä?
Niin me vastasimme häntä
kuin hän kysyi. Taitaisim-
meko me ratki tietää hänen
sanovan: tuokaat veljenne
tänne.
43:7 He wastaisit: se mies
kysyi meistä nijn wisust/ ja
meidän sugustam/ sanoden:
wieläkö teidän Isän elä? nijn
me wastaisim hänelle cuin
hän kysyi. Mistä me tiesim
hänen sanowan: tuocat weljen
tänne?
43:8 Ja Juuda sanoi isällensä
Israelille: Anna nuorukaisen
seurata minun mukanani, niin
me nousemme ja lähdemme
matkalle, että jäisimme eloon,
sekä me että sinä ja vai-
momme ja lapsemme, emme-
kä kuolisi.
43:8 Niin sanoi Juuda isäl-
lensä Israelille: lähetä nuo-
rukainen minun kanssani,
niin me valmistamme ja läh-
demme matkaan: että me
eläisimme ja emme kuolisi,
sekä me että sinä ja meidän
lapsemme.
43:8 NIin sanoi Juda Israelille
hänen Isällens: lähetä nuoru-
cainen minun cansani/ nijn
me hangidzem ja lähdem
matcan/ että me eläisim ja
em cuolis/ sekä me että sinä
ja meidän lapsem.
43:9 Minä vastaan hänestä;
minun kädestäni saat vaatia
hänet. Jos en tuo häntä ta-
kaisin sinun luoksesi ja aseta
43:9 Minä takaan hänen
edestänsä, kaipaa häntä mi-
nun käsistäni; jollen minä
tuo häntä jälleen sinun ty-
43:9 Minä tacan hänen/ cai-
pa händä minun käsistäni/
jollen minä tuo händä jällens
sinun tygös/ ja pane händä