Basic HTML Version
42:34 Ja menkää ja tuokaa
nuorin veljenne luokseni, saa-
dakseni tietää, ettette ole
vakoojia, vaan rehellisiä mie-
hiä. Sitten minä annan teille
veljenne takaisin, ja te saatte
vapaasti liikkua maassa.
42:34 Ja tuokaat teidän nuo-
rin veljenne minun tyköni,
niin minä ymmärrän, ett'ette
ole vakojat, vaan vaat; niin
annan minä myös teidän vel-
jenne jälleen, ja saatte tehdä
kauppaa tässä maakunnas-
sa.
42:34 Ja tuocat teidän nuorin
weljen tänne minun tygöni/
nijn minä ymmärrän ettet te
ole wacojat/ waan wagat/
nijn annan minä myös teidän
weljen jällens/ ja saatte teh-
dä teidän parastan täsä
maacunnasa.
42:35 Kun he sitten tyhjensi-
vät säkkinsä, niin katso, kun-
kin rahakukkaro oli hänen
säkissään; ja nähdessään ra-
hakukkaronsa he sekä heidän
isänsä peljästyivät.
42:35 Ja tapahtui, koska he
tyhjensivät säkkejänsä, kat-
so, oli itsekunkin rahakäärö
hänen säkissänsä: ja kuin he
näkivät rahakäärönsä,
hämmästyivät he isänsä
kanssa.
42:35 Ja cosca he tyhjänsit
heidän säckejäns/ löysi idze-
cukin rahakääröns säkistäns/
ja cuin he näit heidän raha-
kääröns/ hämmästyit he
Isäns cansa.
42:36 Ja heidän isänsä Jaa-
kob sanoi heille: Te teette
minut lapsettomaksi; Joosefia
ei enää ole, Simeonia ei
enää ole, ja Benjamininkin te
tahdotte viedä minulta; kaikki
tämä kohtaa minua.
42:36 Niin sanoi Jakob hei-
dän isänsä heille: te olette
saattaneet minun lapsetto-
maksi: Joseph ei ole elävissä,
eikä Simeon, Ja Benjaminin
tahdotte te vielä viedä pois;
minun kohtaani nämät kaik-
ki tapahtuvat.
42:36 NIin sanoi Jacob hei-
dän Isäns: te oletta saattanet
minun lapsitomaxi/ Joseph ei
ole eläwisä/ jo on myös Si-
meon pois/ ja BenJaminin
tahdotta te wielä wiedä pois/
minun cohtani nämät caicki
tapahtuwat.
42:37 Ruuben vastasi isälleen
sanoen: Saat surmata minun
molemmat poikani, jos en tuo
häntä sinulle takaisin; anna
hänet minun huostaani, niin
minä tuon hänet sinulle ta-
kaisin.
42:37 Ruben vastasi isällen-
sä, sanoen: tapa molemmat
minun poikani, jollen minä
häntä jälleen sinulle (kotia)
tuo, ainoastansa anna häntä
minun haltuuni, minä hänen
sinulle jälleen (kotia) tuon.
42:37 Ruben wastais Isällens/
sanoden: jollen minä händä
jällens sinulle cotia tuo/ nijn
tapa molemmat minun poica-
ni/ ainoastans anna händä
minun halduni/ minä hänen
sinulle jällens cotia tuon.
42:38 Mutta hän sanoi: Ei
minun poikani saa lähteä tei-
dän kanssanne, sillä hänen
veljensä on kuollut, ja hän on
yksin jäljellä; jos onnettomuus
kohtaa häntä matkalla, jolle
aiotte lähteä, niin te saatatte
minun harmaat hapseni vai-
pumaan murheella tuonelaan.
42:38 Hän sanoi: ei minun
poikani pidä menemän alas
teidän kanssanne: sillä hä-
nen veljensä on kuollut, ja
hän on jäänyt yksin, ja jos
hänelle tapahtuis jotakin
pahaa tiellä, jota te vaellatte,
niin te saatatte minun har-
maat karvani murheella hau-
taan.
42:38 Hän sanoi: ei minun
poican pidä menemän teidän
cansan: sillä hänen weljens
on cuollut/ ja hän on jäänyt
yxin/ ja jos hänelle tapahduis
jotakin paha tiellä/ jota te
waellatte/ nijn te saatatte
minun harmat carwani mur-
hella hautaan.
ʓ ʯˑˑ˕ˇ˕
43 LUKU
43 LUKU
XLIII. Lucu
43:1 Mutta nälänhätä oli
maassa kova.
43:1 Mutta kallis aika ahdis-
ti maata.
43:1 MUtta callis aica ahdisti
maata.
43:2 Ja kun he olivat syöneet
loppuun sen viljan, jonka oli-
vat tuoneet Egyptistä, sanoi
heidän isänsä heille: Menkää
43:2 Ja koska he loppuivat
syödä ne jyvät kuin he Egyp-
tistä tuoneet olivat, sanoi
heidän isänsä heille: men-
käät jällensä sinne, ja osta-
43:2 Ja cosca he lopit syödä
ne jywät cuin he Egyptist
tuonet olit/ sanoi heidän
Isäns Jacob heille: mengät