Basic HTML Version
panna jokaisen rahat takaisin
hänen säkkiinsä sekä antaa
heille evästä matkalle. Ja
heille tehtiin niin.
hansa jälleen itsekunkin
omaan säkkiinsä, ja annet-
taa heille evästä matkalle; ja
heille tehtiin niin.
annetta heidän rahans jällens
idzecungin omaan säckijns/
ja annetta heille ewästä mat-
calle. Ja heille tehtin nijn.
42:26 Ja he sälyttivät viljansa
aasien selkään ja lähtivät
sieltä.
42:26 Ja he panivat kalunsa
aaseinsa päälle, ja läksivät
sieltä.
42:26 Ja he panit caluns
Aseins päälle ja läxit sieldä.
42:27 Kun sitten eräs heistä
yöpaikassa avasi säkkinsä
syöttääkseen aasiansa, huo-
masi hän rahansa säkin
suussa.
42:27 Koska yksi heistä ava-
si säkkinsä, antaaksensa
ruokaa aasillensa, ja äkkäsi
rahansa säkkinsä suussa,
42:27 Cosca yxi heistä awais
säckins/ syöttäxens Asians
syötinsialla/ ja äckäis rahans
säckins suusa.
42:28 Hän sanoi veljilleen:
Minulle on annettu rahani
takaisin; katso, se on minun
säkissäni. Silloin heidän sy-
dämensä vavahti, ja he kat-
soivat säikähtyneinä toisiinsa
sanoen: Mitä Jumala on meil-
le tehnyt?
42:28 Ja sanoi veljillensä:
minulle on annettu minun
rahani jällensä, katso, se on
minun säkissäni. Niin hei-
dän sydämensä vavahtui, ja
hämmästyivät keskenänsä,
sanoen: miksi on Jumala
meille näin tehnyt?
42:28 Ja sanoi weljillens: mi-
nulle on annettu minun rahan
jällens/ cadzo/ se on minun
säkisäni. Nijn heidän sydä-
mens wawahdui/ ja hämmäs-
tyit keskenäns/ sanoden: mixi
on Jumala meille näin teh-
nyt?
42:29 Tultuansa isänsä Jaa-
kobin luo Kanaanin maahan
he ilmoittivat hänelle kaikki,
mitä heille oli tapahtunut, ja
sanoivat:
42:29 Koska he tulivat isän-
sä Jakobin tykö Kanaanin
maalle, ilmoittivat he hänelle
kaikki, mitä heille tapahtu-
nut oli, sanoen:
42:29 COsca he cotia jouduit
Jacobin heidän Isäns tygö
Canaan maalle/ ilmoitit he
hänelle caicki/ mitä heille
tapahtunut oli sanoden:
42:30 Mies, joka on sen
maan valtiaana, puhutteli
meitä ankarasti ja kohteli
meitä, niinkuin olisimme olleet
maata vakoilemassa.
42:30 Se mies, sen maan
herra, puhui kovasti meille,
ja piti meitä maan vakojina.
42:30 Se mies/ sen maan
herra puhui cowast meidän
tygöm/ ja piti meitä maan
wacojana.
42:31 Mutta me sanoimme
hänelle: Olemme rehellisiä
miehiä emmekä mitään va-
koojia;
42:31 Ja me vastasimme
häntä: me olemme vaat,
emme ole ikänänsä oleet va-
kojat.
42:31 Ja me wastaisim hän-
dä: me olem wagat/ ja em
ole ikänäns ollet wacojat.
42:32 meitä on kaksitoista
veljestä, saman isän poikia;
yhtä ei enää ole, ja nuorin
on nyt kotona isämme luona
Kanaanin maassa.
42:32 Me olimme kaksitois-
takymmentä veljestä meidän
isämme poikaa: yksi ei ole
silleen eleissä, ja nuorin on
nyt isämme tykönä Kanaanin
maalla.
42:32 Me olemma caxitoista-
kymmendä weljestä meidän
Isäm poica/ yxi ei ole sillen
eleis/ ja nuorin on wielä
Isäm tykönä Canaan maalla.
42:33 Mutta mies, sen maan
valtias, sanoi meille: Siitä mi-
nä saan tietää, oletteko re-
hellisiä miehiä: jättäkää yksi
veljistänne minun luokseni;
ottakaa sitten viljaa perheit-
tenne nälänhätään.
42:33 Sanoi se mies, sen
maan herra meille: siitä minä
tunnen, jos te olette vaat:
yksi teidän veljistänne jättä-
käät minun tyköni, ja otta-
kaat teidän taloinne tarve, ja
menkäät pois.
42:33 Sanoi maan herra meil-
le: sijtä minä tunnen jos te
oletta wagat/ yxi teidän wel-
jistän jättäkät minun tygöni/
ja ottacat teidän taloin tar-
we/ ja mengät pois.